Hintashokki
Marssin tänään kotikorttelissa sijaitsevaan kehystysliikkeeseen maalaus mukanani. Ei muuta kuin suoraan asiaan eli kehystä valitsemaan, kun kauppa kerrankin oli auki! Auki oli myös suuni, kun hinta kävi ilmi.
Marssin tänään kotikorttelissa sijaitsevaan kehystysliikkeeseen maalaus mukanani. Ei muuta kuin suoraan asiaan eli kehystä valitsemaan, kun kauppa kerrankin oli auki! Auki oli myös suuni, kun hinta kävi ilmi.
Olen siirrellyt jo aloitettua kirjaa laukkuun ja laukusta pois. Tarkoitus on ollut lukea sitä viikonloppureissuissa ja kotona, mutta aina se jää. Kyse on Kerstin Ekmanin Herrarna i skogen. Se edustaa juuri sellaista luettavaa, johon mielelläni keskittyisin. Sen sijaan luen Talouselämää, Hesaria ja Facebook-statuksia.
Kaksi vuotta sitten hehkuttelin Tukholmantuliaisia eli arkkitehtuuriaiheisia kirjoja. Vappuviikonloppuna kävin samaisessa Arkitekturmuseetissa. Taas tarttui matkaan kaksi kirjaa. Toinen on nimeltään Infill, New Houses for Urban Sites (2009). Kirjassa on paljon rahaa vaativia kaupunkihankkeita, eli arkkitehdin piirtämiä kaupunkikoteja, joita todella on suunniteltu tavanomaisesta poiketen. Pääidea kaikissa kohteissa on pieni tai muutoin hankala tontti, jolle rakennettu tontti täyttää luppotilan. Tuo rahavaatimus on omaa tulkintaani. Kuvittelisin kuitenkin, ettei kyse ole köyhälistön asuinsijoista ;-)
Huhtikuun 26. Antti Blåfield kirjoitti Hesariin kolumnin otsikolla Musta lippu liehumaan. Aiheena olivat muun muassa ruotsalaiset piraatit, joiden edustamat katsantokannat ovat Suomessakin tuttuja. Musiikkien, pelien ja elokuvien veloitukseton lataaminen on piraattien mielestä nykyaikaa.
EVA tarjoaa neljä erilaista tulevaisuuspolkua lamasta eteenpäin. Skenaariot ja niiden tueksi kirjoitettu fiktio esiteltiin 26. maaliskuuta BioRexissä Helsingissä. Talouskasvun suhde ilmastonmuutoksen jätettiin lukijoiden tulkittavaksi, vaikka julkistustilaisuudessa asiasta kysyttiinkin. Fokus on tiukasti maailmantaloudessa ja kansainvälisissä voimasuhteissa.
Tulevaisuuden pelikentät toimivat jatkokäytön raakamateriaalina. Jos ei halua rasittaa omaa tulevaisuustiimiään talouden malleilla, EVAn skenaariot päästävät pälkähästä. Ryhmä voi suoraan miettiä, millaisia elämäntyylejä kussakin maailmassa saattaisi olla. Tämä ei ole aivan oikeaoppista skenaarioiden käyttöä, koska elämäntyylit eivät palaudu pelkkään talouteen. Sellaiset aiheet, joilla on vahva kytkös talouteen, saavat EVA:n työstä hyvän taustan.
Verkosta sattui haaviin myös Institute for the Future –poppoon The long crisis –skenaarion tiivistelmä (pdf). Kyseessä on näyte The 50-year outlook –nimisestä tuotteesta, jonka kaksi muuta skenaariota ovat nimeltään Emergence ja The great transition. Projekti on keskittynyt sitomaan yhteen nimenomaan ilmastonmuutoksen ja talouden suhteita, sikäli kuin näytteestä voi työtapaa päätellä.
Tässä kääntämätön makupala The long crisis -skenaarion askelluksesta - vuosi 2030:
Temperature -1C under 1990, carbon 410 ppm, population 7,2 billion. 2,5 billion people displaced/refugee status. World GDP $54T. 5,5 billion people in poverty.
Juuri saamani tiedon mukaan Facebookissa on ryhmä nimeltä Vintage-elektroniikan fanit. Ryhmä kiinnittää huomiota elektroniikan ympäristövaikutuksiin ja hehkuttaa vanhojen laitteiden käyttöarvoa. Saattaisiko tästä urjeta jotain isompaa?
Luen Kansallisen luonnonvarastrategian julkaisua Älykkäästi luonnon voimin. Siinä sanotaan:
Esimerkiksi jäte voidaan nähdä väärässä paikassa olevana raaka-aineena.
Juuri näin. Tällainen uudelleenmäärittely tekee terää.
Tämä blogi kärsii kirjoittajastaan. Kirjoittaja ei kirjoita.
Taloudellinen tilanne huolettaa selvästikin montaa tuttua, koska LinkedIn-kutsuja tulee vähintään yksi päivässä. Ihmiset verkottuvat aiempaa vilkkaammin. Tänään tuli kaksi LinkedIn-yhteydenottoa yhteyden luomiseksi, eilen yksi.
Taas sattui silmään ekouutuus. Kaliforniassa suunnitellaan varsin futuristisen näköisen sähköauton tuotantoa. Härvelin nimi on Aptera 2e. Taustavoimissa on varteenotettavia ammattilaisia, joten luulisi vempeleen toimivankin.