Ajoittain en malta olla kuuntelematta rivienvälejä. Tällä tarkoitan puheen taustaoletuksia, siis sellaisia oletuksia, jotka tekevät esitetyt väittämät mahdollisiksi. Esimerkiksi lause "ihmiset ovat tosi tyhmiä, kun eivät tajua" viittaa helpostikin siihen, että nimenomaan muut kuin puhuja eivät tajua.
Samoin aloittamalla sanoin "on itsestäänselvää että" annetaan ymmärtää, että muut lähtökohdat tai lähestymistavat ovat turhia. Älä siis ala esittämään vaihtoehtoja, kun tietäjä puhuu. Vielä tiukempi on "kaikkihan tietävät että", jolla tietämätön saadaan tuntemaan itsensä ainoaksi tietämättömäksi ja siis tosi typeräksi. Tällöin kannattaa olla hiljaa - mikä on lauseen tarkoitus.
Olen ollut havaitsevani, että helsinkiläiset eliittikoulut - erityisesti se yksi kolmikirjaiminen - tuottavat suoranaisia ihmisvihaajia, niin läpeensä ylenkatseellisia kommentteja näiltä kansakunnan toivoilta kuulee. Pahoittelen samalla yleistystä, koska on sympaattisiakin sykkiläisiä :-)
Minusta olisi hyvä aloittaa juttunsa sanoin "eikö olekin niin että". Tällaisilla aloituksilla kuitenkin amerikkalaisten viestintäkouluttajien mukaan ilmaistaan epävarmuutta ja hyväksytyksi tulemisen halua. Ne eivät tuota puhujalle auktoriteettia. Tilalle tarjotaan nimenomaan power talkia, jossa oma näkemys tarjoillaan totuutena.
Pistää miettimään.
Oman näkemyksen todeksi nostaminen on tietysti perinteistä poliittista agitointia, jolle tuntuu olevan kysyntää. Nythän oikein surraan sitä, että politiikka on kadonnut politiikasta. Pitäisi olla intohimoisempaa puhetta. Tunnustelevat aloitukset taas kuuluvat ryhmätyökulttuuriin, jossa ei ole mielekästä runtata mukanaolijoita. Ryhmätyökulttuuri ei vain ole ihan niin laajalle levinnyttä kuin olen luullut.
