Mennyt maailma Joensuussa

Höyrylaivaregatta Joensuussa lienee tyypillinen suomalainen kesätapahtuma. Intohimoiset harrastajat tuovat tekemisensä julkiseksi parhaaseen loma-aikaan, ja turistit ihastelevat näkemäänsä jäätelötötteröt kädessä ennen kuin jatkavat seuraavaan kesätapahtumaan. Harrastajat muistelevat varmaan talven pimeydessä onnistunutta tapahtumaa ja suunnittelevat tietenkin seuraavaa. 


Suomen Höyrypursiseuran sivuilla on tietoa suomalaisista höyrylaivoista ja kattava alusrekisteri kuvineen. Vaikuttavaa. 

Rakentajan sanakirja - tai sitten ei

Nämä rakentamiseen liittyvät sanat kutkuttavat mielikuvitusta:

  • alahaltiapalkki
  • puhallusvilla
  • kylmäsilta
  • kaakeliluja
  • kattotuoli
  • saunapallo

Alahaltiapalkki viittaa palkkiin, jota talon haltijatonttu kannattelee sokkelin sisällä. Eräänlainen staattinen Sisyfos, joka sinnikkäästi pihisee palkkinsa alla. 

Puhallusvillasta tulee mieleen kypsää voikukkaa muistuttava tuote, josta villa kevyesti hönkäistään irti. Kylmäsillalle en haluaisi astua. Kaakeliluja kävisi adjektiivista - kyllä on kaakeliluja kundi. Kattotuoli on taivaanrannanmaalareiden unelmaesine - sieltä näkee kauas. Kelpaisi minullekin.

Saunapallo - en osaa päättää, onko kyseessä muovilelu vai harvinaisen tuhtilihainen kanssasaunoja. 

Luopumisen sietämätön keveys

Miten esineen omistaminen jäsentyy? Ostamista on tutkittu paljon, luopumista ehkä vähemmän. Milloin esine ei enää ole minun? Milloin en enää ole vastuussa siitä? Tuli mieleeni pohtia jätteeksi muuttuvan tavaran ongelmaa, kun kuulin tuttavalta pienestä episodista Rapalan tienhaaran jätteidenkeruupaikalla Sysmässä. Nämä haja-asutusalueella olevat jätepisteet keräävät useimmiten vain energiajaetta ja kaatopaikkajätettä, näin ainakin Heinolan Marjoniemessä. Paikalliset ja mökkiläiset kuitenkin tuovat sinne yhtä sun toista muutakin. Tuttava oli tuomassa keruupaikalle mökkiroskiaan, kun paikalle sattui keski-ikäinen pariskunta peräkärryineen. Peräkärrystä nostettiin jätesäiliöiden viereen muun muassa vanha jääkaappi. Jätepisteessä oli jo autonrenkaita, heidän tai jonkun muun tuomia.


Noh, asiasta käytiin pieni kansalaiskeskustelu. Tuttava huomautti, että jääkaappi pitäisi viedä muualle. Kyllä se siitä pian lähtee, oli kiireesti autoonsa poistuvan rouvan kommentti. Ilmeisesti omistaminen ja vastuu esineestä päättyy yksipuolisella irtisanomisella. Ei ole enää mun. Siihen jää, oli ongelmajäte tai ei. Näinhän me olemme tottuneet toimimaan. Ei ole mitään rituaalia tai käytäntöä, jolla esine vaihtaisi vastuunkantajaa. Ei esineestä tarvitse edes olla vastuussa. Kun sen vie pois omalta tontiltaan, se on poissa. Yhteiskunta hoitakoon loput, tai ruoste.

Jotkut jätefirmat uhkailevat jätepisteensä lopettamisella, jolleivat jätteiden keräämiseen annetut ohjeet mene perille. Heille tulee prosessiin mutka ja taatusti lisää kuluja, kun he toimittavat jätepisteiden ongelmajätettä kaatopaikalle omaan laskuunsa. Millä tällaisten kärrääjien pää käännetään? He varmasti tietävät, että jääkaappi kuuluisi viedä jonnekin muualle. Onko kyse rahasta? Kaatopaikkamaksu pienentää ikävästi lomabudjettia. Kuluttajien pitäisi oppia laskemaan kulutukseensa mukaan hävittämis- tai kierrättämiskulut. Esineen ostohinta ei ole sen koko kustannus. Käyttökustannusten lisäksi on ennakoitava luopumisen hinta. Kysymys voi olla myös laiskuudesta tai sellaisesta laiskuudensukuisesta tilasta, jossa helppo elämä pyyhkii tajunnasta kaikki muunlaiset tavoitteet. Jääkaapin vieminen mökkitien pieltä kauemmas tarkoittaa lisää autossa istumista. Se on pois kivoista asioista.
Ja koko ajanhan pitää olla kivaa, eikö?

Ajan merkki

Kyllästyttääkö digihype? Onko telekommunikaatioala liian kireä kiinnostaakseen? Haluatko tittelin, jonka isoäitisi ymmärtää? Aika moni haluaa, sillä veturinkuljettajan ja konduktöörin tehtävät ovat todella suosittuja. Yleisradion uutisten mukaan veturinkuljettajaksi haki 2500 ihmistä, joista 50 valittiin. Kaukoliikenteen konduktööreiksi pyrki 800 hakijaa, joista 20 sai paikan. Noille lukemille taitavat kalveta suosituimmat taidekoulutkin.  Monille kyseessä saattaa olla myös lapsuuden unelma-ammatti. Matkanteossa ja liikkeelläolossa on varmasti oma viehätyksensä, vaikka siitä maksettaisiinkin palkkaa.  Olennaisempaa kuitenkin lienee se, ettei noissa töissä koko ajan kehitetä uusia termejä vanhojen tilalle tai pidetä team buildingiä. Niissä ei ratkaise kirjanoppineisuus, vaan rauhallinen käytännönläheinen ote riittää.

Mökkiläisen tarvekaluja

Pinsetit. On kaikenlaisia piikkejä, joita tarvitsee kiskoa nahasta. Rypsiöljy. Grillaamiseen, paistamiseen, marinadeihin ja maustamiseen. Kaurapuuro on ainoa ruoka, johon sitä ei laiteta. Läppäri. Saa uutiset ja sään. Ja ilmaistua itseään typaamalla. Kännykkä. Saa soitella loka-autoja, kirvesmiehiä ja muita maaseudun palveluja. Pitkät hermot. Raksaväki jättää puutavaran peittämättä.

Vesihöyryä pakoputkesta

Honda alkaa valmistaa autoja, jotka käyttävät polttoaineena vetyä ja tuottavat vain vesihöyryä. Polttokennotekniikka on avainsana. 


Autoja aletaan liisata Kaliforniassa, ei siksi, että vain siellä ymmärrettäisiin innovaatioiden päälle vaan siksi, että siellä on vetyasemia, joilla tankata. Ehkäpä täälläkin jonakin päivänä saamme höyrytä menemään. 

Puheiden takaa

Ajoittain en malta olla kuuntelematta rivienvälejä. Tällä tarkoitan puheen taustaoletuksia, siis sellaisia oletuksia, jotka tekevät esitetyt väittämät mahdollisiksi. Esimerkiksi lause "ihmiset ovat tosi tyhmiä, kun eivät tajua" viittaa helpostikin siihen, että nimenomaan muut kuin puhuja eivät tajua.

Samoin aloittamalla sanoin "on itsestäänselvää että" annetaan ymmärtää, että muut lähtökohdat tai lähestymistavat ovat turhia. Älä siis ala esittämään vaihtoehtoja, kun tietäjä puhuu. Vielä tiukempi on "kaikkihan tietävät että", jolla tietämätön saadaan tuntemaan itsensä ainoaksi tietämättömäksi ja siis tosi typeräksi. Tällöin kannattaa olla hiljaa - mikä on lauseen tarkoitus.

Olen ollut havaitsevani, että helsinkiläiset eliittikoulut - erityisesti se yksi kolmikirjaiminen - tuottavat suoranaisia ihmisvihaajia, niin läpeensä ylenkatseellisia kommentteja näiltä kansakunnan toivoilta kuulee. Pahoittelen samalla yleistystä, koska on sympaattisiakin sykkiläisiä :-)

Minusta olisi hyvä aloittaa juttunsa sanoin "eikö olekin niin että". Tällaisilla aloituksilla kuitenkin amerikkalaisten viestintäkouluttajien mukaan ilmaistaan epävarmuutta ja hyväksytyksi tulemisen halua. Ne eivät tuota puhujalle auktoriteettia. Tilalle tarjotaan nimenomaan power talkia, jossa oma näkemys tarjoillaan totuutena.

Pistää miettimään.

Oman näkemyksen todeksi nostaminen on tietysti perinteistä poliittista agitointia, jolle tuntuu olevan kysyntää. Nythän oikein surraan sitä, että politiikka on kadonnut politiikasta. Pitäisi olla intohimoisempaa puhetta. Tunnustelevat aloitukset taas kuuluvat ryhmätyökulttuuriin, jossa ei ole mielekästä runtata mukanaolijoita. Ryhmätyökulttuuri ei vain ole ihan niin laajalle levinnyttä kuin olen luullut.

Mielenkiintoinen konferenssi kulutuksen tulevaisuudesta

Tampereella pidetään reilun vuoden kuluttua kiinnostava konferenssi, jossa luodataan kulutuksen tulevaisuutta. Vastuullisen kuluttamisen lisäksi Future of the consumer society -konferenssi käsittelee myös tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä. Nyt kaikki ehdottamaan sessioita ja naputtelemaan abstrakteja.

Kirjaton tieto

Löysin Marc Augén kirjasta Non-Places, Introduction to an Anthropology of Supermodernity (s9, 1995) viittauksen Hambaté Ban lausumaan. Verkosta en löydä juuri mitään lisätietoa Basta enkä varsinkaan tuota lausumaa.

Lainaus kuuluu kuitenkin näin:

In Africa an old person dying is 'a library on fire'.

Kuoleva afrikkalainen vanhus on kuin palava kirjasto, koska muistinvarainen tieto menee hänen mukanaan.

Wiblogi

Olen tänään pariinkin otteeseen pohtinut, miten verkkopohjainen ajatustuotanto toimisi parhaiten.

Wikit ovat suoraan sanoen aika tuskaisen raskaita. Niihin meno vaatii asennetta ja kykyä. Blogit ovat kommenttiketjuineen helppoja seurata, mutta alkuperäinen argumentti ei välttämättä kehity. Kunhan lötistään mukavia, aina uudesta aiheesta.

Tarvittaisiin siis jonkinmoinen wikin ja blogin yhdistelmä, wiblogi. Kuka kehittäisi?