Haluan joulukalenterisuunnittelijaksi

Olin tiistaina jouluostoksilla. Ihmettelin kaupoissa, kuinka vähän porukkaa oli liikkeellä. Sitten tajusin, että on vasta marraskuun 14. päivä. Kaikkien jouluhulluus ei ala vielä. Jos koskaan.

Ostelin pääasiassa lahjapapereita ja pakettikorttien materiaaleja. Alkostakin hain vain kauniita pakkauksia, joihin sujautan lahjaviinit. Akateemisesta kirjakaupasta löysin aivan sattumalta maailman upeimman joulukalenterin. Venetsialainen San Marcon basilica on antanut sille muodon. Kalenterin on tuottanut markkinoille Kreuter Foto Kalender.

Ei ihme, että yritys on saksalainen. Eivätkös saksalaiset katso luoneensa eurooppalaisen joulunvieton tavat? Ainakin Tannenbaum eli joulukuusi on heidän keksintönsä, vaikka puilla on ollutkin pyhiä ja rituaalisia rooleja aiemminkin.

Ostamani kalenterin kääreessä oli mukana paperi, jossa kerrotaan joulukalenterien synnystä seuraavaa: jo 1800-luvulla alettiin laskea päiviä jouluun. Laskeminen aloitettiin 6.12. Pyhän Nikolauksen päivästä. Müncheniläinen kustantaja Gerhard Lang painoi ensimmäisen luukullisen joulukalenterin 1903. Kirkolliset tavat ja jouluaiheet ovat olleet tyypillisiä kuvituksia.

Kalenterimme kuuluu sarjaan, jossa esitetään vanhoja rakennuksia. Olen aiemminkin ostellut (taide)historiallisia joulukalentereita. Ateneumin kirjakaupassa on ainakin aiempina vuosina ollut fantastisia luomuksia, joissa on ollut kansikuvana jokin keskiaikainen enkelifresko ja luukkujen takana enkeleitä ja muita detaljeja.

Ei olisi varmaankaan hullumpi työ kehitellä uudenlaisia joulukalentereita! Olen haaveillut myös työstä lelujen tuotekehitysosastolla. Taitaa olla niin, että olen kidult, aikuinen joka kuluttaa kuin lapsi. Tämä termi on keksitty 1980-kuvulla kuvaamaan uudenlaista kuluttajatyyppiä. Olen itse hieman skeptinen tuon uudenlaisuuden suhteen. Edesmennyt isoäitini oli aika samanhenkinen. Hän riemastui vielä kahdeksankymppisenä kaikesta lapsekkaan hauskasta. Hän maalasikin naivistisia maalauksia kotieläimistä. Eikä taatusti kyseessä ollut mikään tietoinen tyylilajivalinta vaan aivan luontainen taipumus nähdä maailma siten.

Brittilehti Guardianilla on kidult-testi. Sen mukaan olen kylläkin umpiaikuinen:

"Adult: You have driven a stake through the heart of your inner child, and have frankly considered doing the same to actual little children on the odd occasion in a crowded supermarket."

Täytyypä varoa.