Miten esineen omistaminen jäsentyy? Ostamista on tutkittu paljon, luopumista ehkä vähemmän. Milloin esine ei enää ole minun? Milloin en enää ole vastuussa siitä?
Tuli mieleeni pohtia jätteeksi muuttuvan tavaran ongelmaa, kun kuulin tuttavalta pienestä episodista Rapalan tienhaaran jätteidenkeruupaikalla Sysmässä. Nämä haja-asutusalueella olevat jätepisteet keräävät useimmiten vain energiajaetta ja kaatopaikkajätettä, näin ainakin Heinolan Marjoniemessä. Paikalliset ja mökkiläiset kuitenkin tuovat sinne yhtä sun toista muutakin.
Tuttava oli tuomassa keruupaikalle mökkiroskiaan, kun paikalle sattui keski-ikäinen pariskunta peräkärryineen. Peräkärrystä nostettiin jätesäiliöiden viereen muun muassa vanha jääkaappi. Jätepisteessä oli jo autonrenkaita, heidän tai jonkun muun tuomia.
Noh, asiasta käytiin pieni kansalaiskeskustelu. Tuttava huomautti, että jääkaappi pitäisi viedä muualle. Kyllä se siitä pian lähtee, oli kiireesti autoonsa poistuvan rouvan kommentti.
Ilmeisesti omistaminen ja vastuu esineestä päättyy yksipuolisella irtisanomisella. Ei ole enää mun. Siihen jää, oli ongelmajäte tai ei. Näinhän me olemme tottuneet toimimaan. Ei ole mitään rituaalia tai käytäntöä, jolla esine vaihtaisi vastuunkantajaa. Ei esineestä tarvitse edes olla vastuussa. Kun sen vie pois omalta tontiltaan, se on poissa. Yhteiskunta hoitakoon loput, tai ruoste.
Jotkut jätefirmat uhkailevat jätepisteensä lopettamisella, jolleivat jätteiden keräämiseen annetut ohjeet mene perille. Heille tulee prosessiin mutka ja taatusti lisää kuluja, kun he toimittavat jätepisteiden ongelmajätettä kaatopaikalle omaan laskuunsa.
Millä tällaisten kärrääjien pää käännetään? He varmasti tietävät, että jääkaappi kuuluisi viedä jonnekin muualle. Onko kyse rahasta? Kaatopaikkamaksu pienentää ikävästi lomabudjettia. Kuluttajien pitäisi oppia laskemaan kulutukseensa mukaan hävittämis- tai kierrättämiskulut. Esineen ostohinta ei ole sen koko kustannus. Käyttökustannusten lisäksi on ennakoitava luopumisen hinta.
Kysymys voi olla myös laiskuudesta tai sellaisesta laiskuudensukuisesta tilasta, jossa helppo elämä pyyhkii tajunnasta kaikki muunlaiset tavoitteet. Jääkaapin vieminen mökkitien pieltä kauemmas tarkoittaa lisää autossa istumista. Se on pois kivoista asioista.
Ja koko ajanhan pitää olla kivaa, eikö?
Kommentit