Olen siirrellyt jo aloitettua kirjaa laukkuun ja laukusta pois. Tarkoitus on ollut lukea sitä viikonloppureissuissa ja kotona, mutta aina se jää. Kyse on Kerstin Ekmanin Herrarna i skogen. Se edustaa juuri sellaista luettavaa, johon mielelläni keskittyisin. Sen sijaan luen Talouselämää, Hesaria ja Facebook-statuksia.
Tämä johtuu almanakkaravista. Olen joko ladannut kalenteriini liikaa mielenkiintoisia asioita tai sitten olen kadottanut kykyni venyä. Odotan heinäkuista lomaa kuin kuuta nousevaa. Tuolloin en aio katsoa kalenteria vaan tehdä kaikkea sisäisen kellon mukaan. Tämä lienee yleinen suomalainen toive. Kuinka moni sen toteuttaa?
Kaiken huipuksi olen keväällä järjestänyt Kansallisen ennakointiverkoston työpajan aiheesta downshifting. Termi kääntyi pajassa kohtuullistamiseksi. Kaikkea kun tuntuu olevan liikaa. Joku kansantaloustieteellisesti orientoitunut ehtikin jo moittia moista asennetta. Suomennoshan viittaa siihen, ettei tarvitsisi ahkerasti tavoitella lisää kasvua (siis lisää tuotantoa ja kulutusta) vaan hellittää hieman.
Niin, toimimmeko ihmisten ehdoilla vai talouden ehdoilla? Tämä tuntuu jakavan päättäjiäkin kahteen leiriin. Pitäisikö sallia hellittäminen ja kohtuullistaminen vai tiukasti pitää Suomi kansainvälisessä talouskisassa keinolla millä hyvänsä? Osa kohtuullistamisen puolestapuhujista on toki sitä mieltä, että mielekäs työ ja ekologinen kuluttaminen tekevät taloudellisen menestyksen mahdolliseksi eivätkä estä sitä.
Vau! Siis "kohtuullistaminen". Nasevasti ja osuvasti. Hyvä idea.
Kirjoittanut: Heikki | 26.5.2009 klo 19.50.11 Europe/Helsinki