Esinetarinoita

Paikallisia erikoisuuksia

Aijai, miten välillä saa nauraa itselleen. Samalla tosin tieto lisääntyy. Nyt tiedän enemmän Sandhurstin lähiympäristöstä.

Muutimme taloomme maanantaipäivänä huhtikuussa. Kello kymmenen kaukaisuudesta kuului sireeni, aika lailla samanlainen kuin Suomessa soitettavat yleishälytysten koeajot, maanantaisin nekin muistaakseni. Yksi muuttomiehistä sanoo, että minun pitää olla huolissani, jos tuo merkki kuuluu muulloin kuin maanantaisin kello kymmenen. On mentävä sisään ja suljettava ovet ja ikkunat, koska joku vaarallinen hullu on karannut.

Ookei. Tyyppi vedättää minua. Sivuutan huomautuksen. Ihan oikeesti, hän sanoo. Sure, jatkan minä ja pyörittelen silmiäni ennen kuin jatkan keittiön järjestämistä.

Muutama päivä sitten katselin taas Google Mapsistä läheisen metsäalueen ulkoilureittejä ja hain paikannimillä lisätietoa alueesta. Sattuipa haaviin paikka nimeltä Broadmoor Hospital, joka sijaitsee metsäalueemme luoteispuolella. Sairaalan entinen nimi on Broadmoor Criminal Lunatic Asylum. Ja siellä soitetaan sireenejä joka maanantai kello kymmenen. Jos hälytyksen kuulee muulloin (tai jos maanantaina ei tule vaara ohi-merkkiä heti hälytyksen jälkeen), on syytä sulkea ovet ja ikkunat. Joku sairaalan vaarallisista potilaista on karannut. Erityisesti lähikouluilla on tarkat ohjeet siitä, miten turvata lasten henki ja terveys.

Broadmoor aloitti hälytykset sen jälkeen, kun sieltä vuonna 1952 karannut vanki tappoi pikkutytön heti ulos päästyään. Sen jälkeen kukaan ei käsittääkseni ole karannut, mutta tuolloin käyttöön otettu varokeino on edelleen voimassa.

Hyvä tietää :)

 

Nopeita nootteja jatkon varalle 3

1. Guildford on visiitin väärti.
2. Viime kesänä ilmastointilaitteet myytiin loppuun UK:ssa. Nyt kauppaavat niitä juuri tuolla argumentilla. Omantunnon kysymys, mutta ei +27 C kyllä tee hyvää yöunelle.
3. Liian hienot kirjat lamaannuttavat oman aivotyön.
4. Jos tee tuotaisiin markkinoille nyt, se kiellettäisiin, niin kuin kahvikin. Teessä on kofeiinin lisäksi teaiinia, joka rauhoittaa, mutta omat aivoreseptorini keskittynevät piristävään kofeiiniin.

Oireellista?

Löysin ohimennen tiedon Pomodorotekniikasta, jolla saadaan päivän työt tehtyä 25 minuutin siivuissa, joita seuraa viiden minuutin tauko. Tällainen 30 minuutin kokonaisuus on nimeltään Pomodoro.

Aloin lukea tekniikkaa koskevaa paperia (pdf), mutta huomaan irrottautuvani tekstistä ehkä noin kymmenen minuutin jälkeen. Hahhaa! Lienee hankittava tomaatinnäköinen ajastin ja aloitettava harjoitukset.

Mutta miksi juuri 25 minuuttia? Ilmeisesti siksi, että tekniikan kehittäjän munakellossa oli juuri sen verran aikaa... Mikäs siinä. Jos löydän paikallisesta keittiötarvikeliikkeestä kellon, jonka maksimi on vartti, kehitän uuden version tästä lajista. Toivottavasti ei löydy ajastinesinettä, jossa maksimisäätö on tunti. Sellaista ei nykyihminen kestäisi.

Nopeita nootteja jatkon varalle 2

Laitanpa taas muutaman note-to-self-tyyppisen muistiinpanon, jotka saattavat sellaisenaan olla kiinnostavia tai huvittavia muidenkin mielestä.

1. Englannin sää tuntuu olevan melko lailla sama kuukaudesta toiseen, eli suhde ulkoilmaan on todellakin eri kuin ennen. Vaatevarasto voisi olla paljon pienempi, koska kausivaihtelu on pientä. Ei ihme, ettei brittikodeissa ole enemmän kaappitilaa.
2. Verkkokauppa toimii täällä. Miltei kaikki ostokset voi tilata kotiin.
3. Koska kotoa ei ole pakko poistua ainakaan kauppoihin, kaupunkikulttuuria leimaava kaupallisuus saa paljon vähemmän huomiota. Sen sijaan voi keskittyä omiin tekemisiin.
4. Ja sitten uutisia Suomesta: ennakoinnin tapoja ja viestejä olisi hyvä reflektoida tähän tapaan.  

Ajatuksilla on laahus

Ennen tänne muuttoa olin pitkään ajatellut, että tarvitsisin aikaa. Aikaa tarvitsin nimenomaan vapaalle ajattelulle, tai onko se edes ajattelua, että antaa assosiaatioiden ketjuuntua vapaasti? En siis tarkoita järjestelmällistä analyysiä keskeisiksi määritellyistä asioista (huomaa hellä sarkasmi) vaan sellaista tilaa, jossa asiat saavat itse löytää toisensa.

Kyllä kuulkaa kannatti. Tokihan toivon mukaan kohta olen jo työkiireessä, mutta tässä kohtaa on todella hyväksi katsoa, mikä kaikki kiertyy samaan nippuun. Asiat tuntuvat tarttuvan toisiinsa niiden tunnearvon kautta.

Aika abstraktia tekstiä, mutta ehkä joku saa kiinni tästä. Yritän koko ajan miettiä esimerkkejä, mutta miten kirjoitetaan järkevä esimerkki nopeista häivähdyksistä, jotka tuntuvat hyvältä? Lineaarisesti etenevä lause ei tee oikeutta kerroksellisuudelle. Ehkä sen voisin silti sanoa, että etäisyyden ottaminen jatkuvasti työssä käsiteltyihin kysymyksiin auttaa saamaan kokonaiskuvan. Kaipaankin jo valkotaulua, jolle piirtää ;)

Esineisiin tämä liittyy myös. Mukaan lähtenyt koti on täynnä astioita, kirjoja ja vaatteita, joiden pitkä käyttöikä lisää niiden arvoa. Pöytä jonka ääressä nytkin istun on lapsuudenkodistani, lasivaasi lahja veljenvaimolta, ja sohva hankittu toiseksi edelliseen Helsinginkotiin, johon liittyy hyviä muistoja. Kaikki ympärillä oleva arkinen kutoutuu aiemmin elettyyn.

Samalla tavalla kuin esineet kuljettavat mukanaan näitä muistoja, ajatuksilla tuntuu myös olevan historiansa. "Ajattelin tätä samaa silloinkin." "Tämä juttuhan liittyy siihen isoon teemaan, jota yritimme aikoinaan yhdessä ratkaista." Juuri tällaisia tuntemuksia pääsee nyt läpi, ja ns. tietotyö onkin kaukana kalkyyleistä ja nopeista yhteenvedoista. Ajatuksilla on ikään kuin laahus. Se on miellyttävä kokemus se.