Löysin ohimennen tiedon Pomodorotekniikasta, jolla saadaan päivän työt tehtyä 25 minuutin siivuissa, joita seuraa viiden minuutin tauko. Tällainen 30 minuutin kokonaisuus on nimeltään Pomodoro.
Aloin lukea tekniikkaa koskevaa paperia (pdf), mutta huomaan irrottautuvani tekstistä ehkä noin kymmenen minuutin jälkeen. Hahhaa! Lienee hankittava tomaatinnäköinen ajastin ja aloitettava harjoitukset.
Mutta miksi juuri 25 minuuttia? Ilmeisesti siksi, että tekniikan kehittäjän munakellossa oli juuri sen verran aikaa... Mikäs siinä. Jos löydän paikallisesta keittiötarvikeliikkeestä kellon, jonka maksimi on vartti, kehitän uuden version tästä lajista. Toivottavasti ei löydy ajastinesinettä, jossa maksimisäätö on tunti. Sellaista ei nykyihminen kestäisi.
Asiat ovat harvemmin tasan tunnin mittaisia ja joskus 30 minuuttia on pitkä aika. Toisaalta 15 minuutissa ei ehdi välttämättä tehdä juuri mitään ja sen mittainen intensiivijakso riittää harvemmin. Olen kokeillut erilaisia rytmejä, mutta 25 minuuttia on oikeasti melkoisen hyvä.
Kirjoittanut: Ferrix Hovi | 28.6.2010 klo 16.36.26 Europe/Zurich
Okei, tähtään 25 minuuttiin. Toisaalta tiedän, että kunnolla töihin uppoutuessa tunti on pikku hetki vain! Ja jopa 90 minuutin luennon voi rakentaa siedettäväksi jakamalla sen kolmia, eli jälleen saamme tuon noin 25 minuuttia optimiksi.
Kirjoittanut: nieminensundell | 28.6.2010 klo 18.31.36 Europe/Zurich
Juu, Cirillo käskee olla jatkamatta, vaikka kuinka haluaisi, mutta kyllä minä joskus joustan, kun näen, että flow vie miehen.
Kirjoittanut: Ferrix Hovi | 28.6.2010 klo 21.18.49 Europe/Zurich