Esinetarinoita

Tosi uusi metsä

Törmäsin heti ensi metreillä tässä maassa paikannimeen New Forest. Siitä annettiin oikein esite tietopaketissa, jonka muuttoamme hoitanut firma jakoi meille. (Kiitos vielä kerran Primacy.) New Forest tuntui olevan kiva pittoreski metsä. Ja oikein new. Mietin, olisiko metsän nimi seurausta jostain suojelutoimesta, vai olisiko kenties istutettu uusia puita. Varmaan niitä uusia puita. 

Jossain vaiheessa valkeni, että metsän uutuus on varsin vanhaa perua. Sen perusti William I eli Vilhelm Valloittaja vuonna 1079 itselleen metsästysmaiksi. Paikalla oli pronssikautista asutusta, mutta koska maa ei ole viljavaa, metsää ei kaadettu. Siellä jos jossain on vanhaa eurooppalaista metsää, sitä jota koko Eurooppa joskus oli. New Forestissa on paljon mökkejä ja majataloja. Alueella asuu peurojen lisäksi villihevosia ja ties mitä. Sinne on päästävä. Se on matkakohde numero 1 eli ehkä jo tänä syksynä ajamme sinne vuokramökkiin. 

New Forestin omat sivut.

Oma pikku metsämme :) Noin 3000 m2 :) 

Ja sitten jälleen kerran, Kerstin Ekmanin Herrarna i skogen. Tästä kirjastahan on tulossa selvästi jo uskonto minulle... Mainitsen sen jälleen kerran siksi, että siinä puhutaan Euroopan vuosituhantisista metsistä. 

Myös Intia oli joskus metsien peittämä.

Metsähistoriaa Pohjanmaalta.

Amerikkalaisetkin harrastavat metsähistoriaa.

 Suomen Metsähallituksen historia pähkinänkuoressa.  

SIF

Toiminimeä valitessani mietin toki myös sen lyhennettä, joskaan se ei ollut pääasia vaan eräänlainen sivutuote. Sundell Insight Foresight on SIF. Domainia en tuolle lyhenteelle saa, joku muu on ehtinyt. Mutta on SIF myös aika monen muunkin asian lyhenne, kuten lyhennelista kertoo.

Hauskaa on sekin, että äsken huomasin Sifin olevan norjalaisissa jumaltarustoissa maan jumalatar. Englanninkielinen Wikipedia kertoo tästäkin aiheesta enemmän kuin suomenkielinen.

Kylläpä nyt tapahtuu

Hankin eilen domain-nimiä, tein ensimmäisen Keynote-esityksen toiminimestäni, liityin Slideshareen jossa laitoin esityksen jakoon ja loin Facebookin sivun nimellä Sundell Insight Foresight. Niin, kävin myös kävelemässä, taistelin webbiin menevän tekstin kanssa ja kuuntelin kauhulla puutarhurin hintatarjousta mökin nurmikon korjaamisesta. 

Tässä linkki Slideshareen.

Kolme mukavaa asiaa

Tämän päivän ilonaiheita:

• Skype, jolla saatoin taas rupatella puolitoista tuntia kera ystävän, joka asuu hankalan matkan päässä
• Facebook, jonka kautta sain vastauksia tyhmiin mutta tarpeellisiin kysymyksiin
• Flickr, jossa olevia Heinolakuvia esittelin esimerkkinä Suomen erityislaadusta

Kaikki Internettiä. MOT.

Tällaistakin olen aina halunnut

Purjeidentekijät soveltavat osaamistaan tässä hauskassa kesänviettoesineessä. Pystyisiköhän tuossa nukkumaan metsässä, siis jos lisäisi hyttysverkon oviaukkoon? Esine painaa kaksi kiloa, ja valmistaja mainostaa sen sopivan ihan mihin vaan, siis myös ad hoc majoitukseen. Ihana konsepti. 

Ostos on hieman liian hintava juuri tähän hetkeen, mutta pidänpä mielessä. 

Koneet Farnborough'n yllä

A30 oli tänään aika tukossa, osin siksi, että väki ajoi Farnborough'oon katsomaan lentokoneita. Me olimme sen verran kiinnostuneita, että kiipesimme Camberleyn pohjoispuolella sijaitsevalle harjanteelle, josta näkee suoraan Farnborough'n kentälle muutaman kilometrin päähän. Emmekä olleet ainoita. Parhailla paikoilla oli jo seurueita koirineen ja polkupyörineen. 

Sää oli mitä parhain, joten ulkona vierähti pitkälti yli kolme tuntia. Tulimme katsoneeksi koko shown kahdesta eteenpäin. Toisen maailmansodan hävittäjät näyttivät kaukaa sympaattisilta hyönteisiltä. Eurofighter Typhoon, F-22 Raptor ja vanha ydinpommikone Avro Vulcan sen sijaan suorastaan hirvittivät, Typhoon ja Raptor pystyvät nousemaan pystysuoraan ylöspäin ja tekemään todella jyrkkiä käännöksiä ilmeisesti ohjuksia väistääkseen. Katsokaapa Raptorin wikisivulta esittelyvideo...  On ilmiselvää, että suihkuhävittäjät syövät kammottavan määrän energiaa ja ovat todella tehokkaita ilma-aseita. 

On aika hämmentävää tarkastella sotateknologiaa näinkin läheltä ja usein. Olenhan aiemmin maininnut arkisesta äänimaisemastamme, että jopa tykistöharjoitukset kuuluvat kotipihaan. Sandhurstin viereinen ampumarata paukkuu miltei päivittäin. Mutta ilmavoimien isoimmat sotakoneet olivat silti aika pysäyttäviä. Voimankäytön potentiaali tuli kyllä selväksi. 

Farnborough Air Show 2010 Flickrissä 

Mielenkiintoista, ettei blogin kategorioista tunnu löytyvän sopivaa tähän tarkoitukseen ;) 

Suomi kuvina

Nyt kun on aikaa ja energiaa, tyhjensin digikamerani kuvista ja siirsin niitä läppärin kautta Flickriin. Olipa Flickr muuttunut sitten viime näkemän, ja taas hyvään suuntaan. Se on aina ollut suosikkipalvelujani, eikä syyttä. Käytettävyys on kohdallaan. 

Tässä näkymiä Heinolasta, joka on meille keskeinen paikka Suomessa nyt, kun Helsingissä ei enää asuta.  

Nestemäinen esine

On yksi asia, jota ilman en voi elää. Se on tee. Opiskelin mustan teen voimin, sittemmin siirryin vihreään teehen, jossa on vähemmän tanniineja ja joka siis on helpompi sulateltava (sikäli kuin nestettä tarvitsee sulattaa, mutta ymmärtänette idean). Kahvia en juo lainkaan.

Vuosia sitten istuin japanilaisessa teeseremoniassa, ja siinäpä vasta on juoma! Seremoniatee vatkataan hienosta teejauheesta vispilällä, ja se on melko lailla sakeaa ja erinomaisen omituisen makuista. Sen jälkeen mikä tahansa muu vihreä tee on helppo drinkki. Valkoinen tee se vasta helppoa onkin. Tosin suomalaiset tekevät sekä vihreästä että valkoisesta teestä aivan liian vahvaa - valkoisen teen kuuluu olla miltei väritöntä. 

Kamalinta mitä teerintamalla voi tapahtua ovat esanssit. Siis ne ihme hedelmänmakulisukkeet, joilla teen oma aromi peitetään. Limonadikansa ei ilmeisesti voi juoda mitään, joka ei viittaa etelän hetelmiin tai ole sokeroitua.   

Niin omistautunut en ole, että harrastaisin teetaidetta. Siis käyttäisin vuosia täydellisen harmonisen teekokemuksen luomiseen tai edes etsimiseen. Tee on parhaimmillaan arjessa, sillä käynnistetään päivä ja katkotaan työhön taukoja. Tänäänkin ahkerointi alkoi kupillisella Peyton&Byrnen mustaa teetä, jota ostin pari viikkoa sitten National Galleryn kahvilasta. 

Ajatuskeräin tarvitaan

Voiko olla ärsyttävämpää kuin unohtaa ne kävelyllä tai kotitöissä päähän putkahtaneet ideat, jotka nimenomaan pitäisi saada kunnon käsittelyyn, kun pääsee koneen ääreen? (No voi varmaan olla, mutta ei mennä siihen.)

Eilisillan ideat liittyivät muun muassa

• sellaisiin kerrontatekniikoihin, joilla luodaan suspensea 
• Cameronin Big Societyyn
• keinoihin korvata valkotaulu itsekseen ideoinnissa 

Ehkä saan tänään tartuttua niihin. Kunhan nyt ensin käyn pankissa... Sen jälkeen keksin ajatuskeräimen, jolla saan putkahdukset talteen. 

Tämän päivän saldoa

Tänään maanantaina jo ennen kello kahta olen päivittänyt Facebook-statukseni, laittanut ruokaa, pessyt pyykkiä, tilannut taksin poismatkaavalle veljelle, lukenut ongelmanratkaisusta ja analyysista, vilkaissut taivaalla muodostelmassa kaahaavia suihkuhävittäjiä, miettinyt Surreyn jätehuoltoa, suunnitellut matkaa Lontooseen ja harkinnut avata historiakirjan. Nyt loikoilen sohvalla ja kirjoitan tätä ennen kuin jatkan ongelmanratkaisuopintoja.