« Polkupyöräin hankintaan | Pääsivu | Ruoka, aistit ja harhautus »

Kommentit

Ilari Saarikivi

Tavallisuuteen tyytyminen (ilman, että se edes tuntuisi olevan uhraus) ja saavuttamisesta luopuminen ei taida olla ihan niin OK, kuin julkisuudessa käyty keskustelu downshiftaamisesta jne. antaisi ymmärtää. Melkein poikkeuksetta noissa TV:n keskusteluryhmissä maalle kiireettömyyteen muuttaneet, sapattivuotta viettävät tai työstään irtisanoutuneet kuitenkin ensisijaisesti tuntuvat todistelevan, mitenkä tämä valittu lähestymistapa antaa voimia, tuottaa luovuutta tai jotenkin muuten vapauttaa voimavaroja jonkin hienon saavuttamiseen, jotenkin tehokkaampaan toimintaan. Huono omatunto ja luterilainen työuskoko ne näissä puheissa nostavat päätään, vaiko tarve hyväksytyksi tulemisesta omassa viiteryhmässä, joka todennäköisesti ei koostu joutilaista pummeista. Ja sitten on vielä muistettava se puoli asiaa, että suomalaiselle “joutilaisuus” ja tavallinen kotielämä tyypillisesti pitävät sisällään ahkerointia, harrastamista, sosiaalisuuttakin (ainakin ruotsinkielisellä rannikkoalueella). Ei kesämökille lekottelemaan mennä! Mutta eihän tätä ahkerointia miksikään lasketa, kun se ei ole tupon piirissä eikä palkkatuloina mitattavissa...
Ja niin vain sinunkin sitten piti mennä lisäämään juttuusi tuo Disclaimer 2! Kuvittelen toisaalta ymmärtäväni tästä jotakin, kun itsekin olen Nokia-aikojen jälkeen ollut vain (huomaa vähättely) talonmiehenä ja vaarina ja kärvistelen edelleen tämän tosiasian kanssa. Pää sanoo, että se on ihan okei, mutta sydän vielä totuttelee tähän tavallisuuden ja tarpeettomuuden tunteeseen.
Kävin juuri katsomassa Mikko Rimmisen romaaniin pohjautuvan “Pussikaljaelokuvan”. Siitä mallia HC-tavallisuuteen!

nieminensundell

Maallemenneet joutuvat todellakin todistelemaan valintaansa, on oikein kaksoistaakka: sekä oletettu joutilaisuus JA maaseutuidentiteetti, joka on monille kirosana ja junttiuden synonyymi. Veikkaan että se on tuo hyväksyttynä pysyminen, jota haetaan näillä julkisillakin keskusteluilla. Meillä on tuottavuuden kansalaisvelvollisuus.

Hyvä huomio tuo tosiasiallinen toimeliaisuus. Se saattoi ennen riittää, mutta nykyään vain palkkatyö on jotain, koska siitä maksetaan, jolloin sillä on virallinen arvo, millä tuottavuus voidaan todistaa :) "Pelkkä" kodinhoito ei ole arvokasta, millä selittynee kotiäitien keskustelu omasta arvostaan ja heidän palkkavaatimuksensa.

Mun Disclaimer 2 on mukana myös siksi, etteivät mahdolliset asiakkaat luule mun lopettaneen :)

Pussikaljaelokuva on vielä tuntematon. Veikkaan ettei näillä vatsahapoilla kuitenkaan ihan sitä...

Tämän kirjoituksen kommentit ovat suljetut.