Kuolema yhdistää verkoston

Tänään näin jotain vahvasti liikuttavaa. Keskellä lauantain tavanomaista hyörinää erästä puistokatua pitkin kulki hautajaissaatto. Ensimmäisenä käveli silinteripäinen mies jotain käsissään (raamattu tai risti?), sitten lipui hitaasti kolme pitkää mustaa autoa, sitten tuli nelisenkymmentä vakavaa kävelijää. Saatto eteni arvokkaasti kohti hautausmaata.

Mikä tässä sitten niin pysäytti? Ei itse kuolema, tai ainakaan pelkästään kuolema. Sen sijaan syvimmin minua liikutti se saattoväki. Sen sijaan, että hurauttaisivat kappelilta hautausmaalle omin autoin ihmiset liittyvät yhteen ja kävelevät korostetun hitaasti tuon viimeisen matkan, jonka kuollut heidän kanssaan vielä on. Menehtynyt on ollut sukulainen, ystävä ja kollega, ja kun tämä suhde loppuu, kaikki saapuvat paikalle todistamaan menetystä. Muulloin erillään olevat ihmiset ovat hetken samassa paikassa: vainajan verkosto tulee kerralla näkyväksi. Moni heistä ei ole tavannut toistaan aiemmin eivätkä he välttämättä enää koskaan kohtaa. Kuolema merkitään vahvasti yhteisöllisellä rituaalilla.

Suomessa ei hautajaissaattoja taida enää nähdä. Syynä lienee polttohautaus - ei ole mitään saatettavaa, kun arkku siirretään krematorioon ja tuhka lasketaan maahan myöhemmin, jos silloinkaan. Maankäyttökin on tehostunut, kun tuhkauurnia voi laskea tiheämpään ihan tavallisen nurmikentän alle, sen sijaan että annettaisiin ruumiinkokoinen alue maata. Ennen kaikkea tunteita pintaan tuova yhdessäsureminen kestää lyhyemmän ajan. Näin hautajaiset ovat nopeammat ja kevyemmät.

En tiedä, miten hollantilaiset surevat, mutta Suomessa olen havainnut, ettei hautajaisissa tulisi edes itkeä.

Comments

[Kirjoittanut: Maija Haavisto]

Oletko käynyt täällä hautausmaalla? Ovat sinänsä hämmentäviä verrattuina Suomeen. Hautakivet ja haudoille viedyt esineet voivat olla hyvinkin persoonallisia. Olen nähnyt esim. parin viinilaseja vitriinissä ja taustalla aiheeseen liittyvä valokuva, tms vainajan persoonallisuudesta kertovaa. Pienten lasten tuoreilla haudoilla voi olla kokonainen vuori Disney-pehmoleluja...

[Kirjoittanut: nieminensundell]

Olen käynyt, ja havaitsin niiden muistuttavan italialaisia hautausmaita juuri mainitsemastasi syystä. Erikoisin hautapaasityyppi on paksusta lasista muotoiltu, johon on sitten kaiverrettu teksti. Lähellämme olevan hautausmaan laidalla on oikein lastenosasto, mikä kyllä laittaa miettimään kuolleisuutta per ikäryhmä...

[Kirjoittanut: T.]

Kun järjestin hautajaiset, niin kyllä siinä se pieni saattokävely oli, kappelista haudalle. Ja itäsuomalaisena kyllä itkin. Mutta saattoi siitä oudon leiman saada, mutta silloin se oli oikein, koska se helpotti.

[Kirjoittanut: nieminensundell]

Tätä kirjoittaessani muistin yhtäkkiä joskus lapsena olleeni oikeassa hautajaissaatossa. Ehkä. Tai olen nähnyt niitä ja eläytynyt niin, että uskon olleeni mukana... Niitä siis oli Suomessakin joskus. Toki useimmiten kirkko tai kappeli on hautausmaan laidalla, jolloin matka on lyhyt. Mun mielestä olisi kuitenkin hienoa, että saatto kulkisi vainajan kotipaikan läpi, ei siis vain kappelilta haudalla (josta tässä Hollannin tapauksessakin saattoi olla kyse). Silloin vainaja voi hyvästellä kotiseutunsa ja kotiseutu todistaa yhteisön jäsenen poistuvan. Tuntemattomammatkin voivat pysähtyä kunnioittamaan kuolemaa, sillä sitä todella kannattaa kunnioittaa (ei tippaakaan sarkasmia tai ironiaa).

Italiassa muistan nähneeni tilanteen, jossa pienen kylän halki kulkeva maantie meni aivan tukkoon hautajaisten takia. Liikenteen pysähtyminen ei ollut kuitenkaan mitään sen rinnalla, kuinka tärkeää oli viedä vainaja "oikeaoppisesti" kirkolta haudalle kylän halki sitä seudun ainoaa tietä pitkin. Kuinkapa muutenkaan.

[Kirjoittanut: VT]

On tullut katseltua HBO:n mahtavaa, New Orleansista kertovaa Tremé-sarjaa ja oon funtsinut, että pitäis varmaan laittaa omaan testamenttiin, että meitsin hautajaisissa sit joskus pitkän ajan päästä, on ns "marching band" jonka kanssa tanssitaan kotikaupunki läpi. :)

[Kirjoittanut: nieminensundell]

Hautajaisia vois todella hieman kehittää. Voisko olla myös jokin kansalaisten ylläpitämä vapaaehtoispalvelu, joka lähettäisi yksinäisten vainajien hautajaisiin edes jonkun? No jaa, saattaisi olla parempi ajatus lähettää vapaaehtoisia yksinäisten vanhusten luo silloin, kun he ovat edelleen elossa.