Esinetarinoita

Viikon 27 esine

Nyt rulettaa muistikirja. Olen tavannut niin kiinnostavia ihmisiä, että ajatuksia on saanut raapustaa talteen urakalla. Tämän päivän kiinnostavin ajatus on muinaisteknologioiden uusiokäyttö. Ajatellaan nyt vaikka maakellaria, joka pärjää sähköittäkin kesä- tai talvimyrskyistä piittaamatta. Tai erilaisia tekniikoita, kuten punominen, jolla saisi uudentyyppisistäkin biopohjaisista kuiduista kenties kestävämpiä. Tai hapattamista, jolla ruoka saadaan säilyväksi vähemmällä energialla kuin pakastimessa.

Aiemminhan tällaiset arkaaiset asiat on kai pitänyt poishävetä, koska ne liittyivät köyhään elämään, jossa ei teollisia tuontitavaroita osteltu. Mieluummin jäljiteltiin pappiloissa ja sittemmin mediassa nähtyjä uusia, moderneja tapoja. Jatkossa nämä poishävetyt ja -heivatut käytännöt saattavat olla osa kehittynyttä, kestävää elämäntapaa, jossa kuhunkin asiaan käytetään järkevintä mahdollista ratkaisua, riippumatta siitä miltä aikakaudelta mikäkin tapa on.

Teknologiahistoria - olisipa sille enemmän aikaa...

Viikon 26 esine

Mahtava Suomen kesä ilahduttaa meitä lämmöllä ja paisteella, tai sitten ei. Viikon 26 esine on puuttuva villatakki. Takki on tietty toisessa kodissa. Uutta en osta, koska tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis. Sitä paitsi kohta jo lämpenee. Oikeasti.

Viikon 25 esine

Jaaha, se on keskikesä. Mikäs nyt sopisi teemaan?

En polta kokkoa, joten en voi listata tulitikkuja viikon esineeksi. En oikein muutenkaan harrasta virallisia juhlapyhiä, paitsi joulu on ihan ehdoton. Ehkä tämä viikko vapaapäivineen eroaa muista viikoista siinä, että tulee syötyä tavallista paremmin/runsaammin/epäterveellisemmin. (Valitse sopiva.) Viikon esine on siis veitsi, sillä se sopii pöytään aamiaisesta iltapalaan.

 

Viikon 24 esine

Tällä viikolla loistavat pahviset kenkälaatikot. Varsinkin se, jossa uudet roosat kävelykenkäni majailevat. Kenkien väri taitaa olla tarkkaan ottaen vanha roosa. Mitä väriin tulee, olen kiertänyt kehän kiinni: lapsuudenkodin huoneeni seivät olivat vanhaa roosaa. Musta kausi saattaa lopullisesti olla ohi, vaikka talvella varmasti on vaikea löytää muuta kuin mustaa päällepantavaa, ainakaan Suomen kaupoista.

Nyt tarvitsisi vain keksiä tarpeeksi merkittävä tilaisuus, jossa uusia kenkiä voisi pitää. Sääennuste on tosin varmasti tärkein käyttöhetken kriteeri. Vettä ne eivät kestä.

Tuntuu ajoittain dorkalta kirjoittaa pelkistä esineistä, vaikka esineiden rakastaminen onkin oleellista. Olen tässä kevään aikana keräillyt sanottavaa biotaloudesta, Euroopasta, uudenlaisista luontosuhteista, mutta kun ei ole välttämätön pakko blogata niistä, ne jäävät. Työhön liittyvät takarajat laittavat tekemiset järjestykseen.

Viikon 23 esine

Niinpä siinä pääsi käymään, että viikkonumeroiden seuranta ei ollut ihan kohdallaan toukokuussa. Macin kalenterissa ei ole niitä, ja luotin aiempien postien antamaan linjaan. Lisäksi unohdin yhden viikon kokonaan :)

No, nyt viikolla 23 keskityn paremmin (todella toivon, että numerointi on oikein tuossa kalenterissa). Juuri nyt keskeinen esine voisi olla kitara, jonka soitolla naapuri viihdyttää pientä itkeskellyttä vauvaansa. Ja naapureita.