No niin, jaan Arduum res gestas scribere -Maijastinalta saamaani Bloggaamista tarkoituksella -tunnustusplakaattia eteenpäin. Tässä valintani:
Kulutusjuhla
Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria
Juhan suku-uutiset
Matkalla
Soppakellari
Olen kaikkia näitä blogeja seurannut pitkän aikaa. Lajeissaan loistavia tapauksia.
Olympiakomitea harkitsee soihtuviestin lopettamista, koska niiden liepeille ilmaantuu häiritseviä mielenosoituksia. Hmm. Onhan se johtopäätös tuokin.
Lisää ajankohtaisuuksia!
Korkeasaaressa pohditaan lajien katoamista. Teemana ovat sammakot, joita uhkaa joukkokato.
Uuh, taas tieto lisää tuskaa. En tiennyt tällaisista ekoyllätyksestä mitään ennen kuin klikkasin Dodon sivuilla olevaa Pääsiäissaari-linkkiä.
Sammakoita ei pelasta se, ettemme syö niitä. Pelissä on mukana muun muassa uusi sammakoille vahingollinen loissieni, joka leviää ympäri maailmaa. Toki myös saasteilla ja sammakoiden luontaisten elinympäristöjen tuhoutumisella on osansa asiassa.
- Kuten huomaatte, Esinetarinoita on ajoittain kaukana esineistä. Materiaalisesta kulttuurista pääsee kuitenkin helposti kokonaiseen ekosysteemiin, kun ajattelee nimenomaan systeemeitä. Materiaalinen kulttuuri on osa kulutusta, joka liikuttaa esineitä ympäri maailmaa, ja senhän tietää mitä vilkkaasta globaalista trafiikista seuraa. Energiaa kuluu ja maailma tuhoutuu. Noin niin kuin pähkinänkuoressa.
Kaupunkilainen ympäristöjärjestö Dodo ry palkitsee Pääsiäissaari-palkinnolla ihmisiä tahattomista ympäristöteoista. Nyt palkinnon saa Ulf Sundqvist, joka suomalaista opintotukijärjestelmää luodessaan tuli välillisesti pidentäneeksi sukupolvisykliä ja täten väestönkasvua.
Väestönkasvu on Dodon mukaan merkittävin tekijä ympäristökuormituksessa. Täten Uffen teoilla on merkitystä suomalaisten ekologisen jalanjäljen pienentämisessä.
Taas teki Typepad kökönnäköisen yllärin ja vaihtoi tavanomaisesta poikkeavan fontin edelliseen postiin. Voevoe. Pahoittelut.
Otsikkoni on suorastaan suureellinen mutta ehdottoman harhaanjohtava. En aio kirjoittaa innovaatiopolitiikan suhteesta ekologisiin rajoihin. Sen sijaan esittelen Antti Hautamäen upouuden blogin, joka on ottanut tehtäväkseen puhua kestävistä innovaatioista.
Uusi blogi on meille syntynyt, kenties jonkun itämaan tietäjän pitämä. Ei vaan, tämä tulee Pohjois-Helsingistä. Aiheena on ekologisesti kestävä elämä.
Hyvät naiset ja herrat, Ekoneko.
Sveitsiläisen Small Arms Survey -tutkimuksen mukaan Suomessa on 2,4 miljoonaa siviiliasetta.
En tunne ketään, jolla olisi ase. Kenellä niitä oikein on? Ehkä niitä on aina useampi yhdellä omistajalla? Missä ne muutoin oikein luuraavat?
-edit: tarkensin alkulausetta-
Pimp my ride ihannoi autonmaalaajia. Miksei kukaan ihannoi sairaanhoitajia, jotka pimp my arm?
