Se on kuulkaas lusikka. Olen syönyt keittoruokia ja mysliä. Talvella on ihan parasta nauttia mahdollisimman lämpimiä ruokia, ja kasvisliemi lämmittää mukavasti. Syksyn voileipädieetti on siis vaihtunut liemiruokiin. Sitä paitsi keitot valmistuvat nopeasti ja helposti. Voiko muuten olla vaikea mutta nopea ruokalaji? Joku flambeeraus kenties?
Viime viikko sujahti sukkelasti, joten perjantaina päätin jättää esineet sikseen. Viikkojahan voi niputtaa, varsinkin näin pimeään aikaan, jolloin aika on yhtä mustaa kimpaletta eikä valoa näy kuin Airamissa.
Näiden viikkojen esine on kirkasvalokuulole, jota minulla ei ole mutta pitäisi varmaan olla.
Esine on toki sanakirjoissa määritelty materiaaliseksi, mutta tekisi mieli nostaa esiin tämänaamuinen aineettomien elementtien konflikti. Odottelin bussia Kampin terminaalissa, ja väki parveili harmaissaan sateenvarjot käsissä Otaniemeen vievien bussien porteilla. Sateenvarjot valuivat vettä, ja katseet pysyivät irti muista. Kauppakeskuksen radio kuitenkin pauhasi Elviksen Wonderful World-biisiä. Oikein epäsopivaa.
Olkoon tämä viikko omistettu epäsopiville yhdistelmille, sillä niistä saa kuitenkin virtaa.
Onpa vaikea hahmottaa tätä viikkoa. Keskenkin vielä. Tosin toisinaan tietää jo alkuviikosta, mikä on keskeistä.
Viikon esine ovat korvatulpat, joita minulla ei ole. Niille olisi ollut käyttöä pariinkin otteeseen, sen verran eloisaa on eräiden naapurien huvielämä.
Taas miltei lipesi viikko käsistä blogimerkinnättä. Ja joku esine? En ole ehtinyt pohtia tämän arkirupeaman materiaalisia edellytyksiä. Mutta arvotaan viikon esine. Se on mikroaaltouuni. Heia heia mikroaalloille.
Jaaha, viikko on melkein mennyt. Jospa esine olisi tällä viikolla se pieni kattila, jossa teen melkein kaikki ruoat ja joka siksi pitää pestä aina heti käytön jälkeen. Minikeittiössäni ei tietenkään ole astianpesukonetta saatikka tilaa lukuisille kattiloille. On muuten loppujen lopuksi aika vaivatonta tällainen elämä. Kummasti tulee myös syötyä astioitta eli esimerkiksi voileipien ohessa vihanneksia ihan sellaisinaan. Ruokakulut ovat minimaaliset - keittiöinnostus on aika kallis harrastus, huomaan.
Tällaisista mikroaiheista pitäisi piakkoin ponnahtaa yhteiskunnallisiin teemoihin. Olen tehnyt muutaman muistiinpanon isompia kirjoituksia varten, mutta toistaiseksi ei ole ollut aikaa tehdä niitä valmiiksi.
Voi mitä aurinkoisia päiviä! Enkä ole kohdannut montakaan tosikkoa, mitä nyt yhden kanssa meilaillut. Mikäs esine tälle viikolle keksittäisiin? Karkkipussi jota ei saisi olla tässä ollenkaan? Työtuoli jossa istua lenkotan väärin? Romaani jonka ostin viime viikolla?
Viimeinen voittaa. Tällä viikolla esineitä edustaa kirja, jonka kannessa lukee Terveiset Kutturasta.
Tällä viikolla ei kyllä ole varsinaista erityistä esinestooria. Mietin tässä juuri, mitä kannattaisi korostaa. Arki menee latujaan, työ täyttää päivät ja asumista pohdin iltaisin. Tosin eilen ja maanantaina kävin katsomassa puita. Ehkä viikon esinesankareiksi nousevat näppis, bussikortti ja puhelin. Arjen epäpyhä kolminaisuus!
Toisaalta huomion ansaitsisi huolella koordinoitu arkivaatevalikoimani. Kuuluiko sarkasmi sinne asti? Kyse on nimittäin niin pienestä valikoimasta, että se koordinoituu ihan väkisin. Sen kun yhdistän. Loput kamppeet ovat kakkoskodissa kahden tuhannen kilometrin päässä. Melko etäinen vaatehuone...
