Nokia listaa kuluttajille helppoja ekotekoja. Puhelimien palauttaminen materiaalikiertoon auttaa tietysti teollisuutta, mutta myös Itämeren pelastaminen on ympätty mukaan kampanjaan.
Suhteellisen rohkeaa laitevalmistajalta todeta, että kun tavaraa tuotetaan vähemmän, luonto kiittää.
Tätä halusimme: autonavigaattorit ohjaavat liikenteen ennen niin hiljaisille teille, joten ruuhkat vähenevät. Tai ainakin oma matka nopeutuu.
Tätä emme halunneet- vanhat rakennelmat tuhoutuvat (via). Uuden teknologian arvaamattomia haittoja.
Olen siirtänyt ja siirtänyt varsinaisen digikameran hankkimista, koska a) oma analoginen järkkäri on niin ihana edelleen ja b) digikameroista on ylitarjontaa, enkä osaa valita. Ahdistaa mennä härpätinkauppaan ja yrittää keskustella keskenkasvuisten digifriikkien kanssa, joita ei asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen voisi vähempää kiinnostaa (henkilökunta-alennukset varmaan kyllä).
Kuvaan satunnaisesti paljon. Tyypillinen viikon lomamatkan saldo on vähintään 10 rullaa diaa. Nyt en ole lomaillut kameran kanssa, vain näpsinyt kännykuvia, jotka nekin ovat dramaattisesti huonontuneet, koska jouduin siirtymään Nserieksestä E61i:hin. Mein Gott, ei edes salamaa! Flickr-kokoelmani on varsin harmaa nykyään.
Ennen vapun tienoille sijoittuvaa minilomaa olisi hankittava kivankokoinen digikamera. Olen Sony-fani (muita laitteita tuolla nimellä), mutta nyt voisi olla aika kokeilla muutakin. Haluan kunnollisen kuvanlaadun, tolkullisen käyttöliittymän ja sievän ulkokuoren. Vai onko niissä kaikissa näitä? Miten rajaan tarjonnan minimiin? Myyjähän myy vain viimeisimmän kampanjatuotteen, ei sitä mitä tarvitsen :-(
Latasin juuri puhelimeeni Google Maps -sovelluksen (osoitteesta www.google.com/gmm). En tiedä vielä, mitä sillä teen, mutta oli hauska nähdä sen toimivan hetimiten. Kerrassaan virkistävää.
Kaveri kertoi etsivänsä kesämökkejä tällä keinoin: hän etsii ensin Oikotiestä mökin, sitten katsoo osoitteen sijainnin Google Mapsillä ja sitten ajaa katsomaan mökkiä. Tämä tapahtuu siis kännykällä matkalla mummolasta kotiin, kun on yllättäen aikaa piipahtaa metsästämässä vanhaa hirsitaloa. Että tällaisia harrastuksia ihmisillä.
Luulen, että puhelimeni jumittuu kohta lopullisesti. Kolmas applikaatio koneessa, eikä edes muistikorttia, johon tallentaa kuvat.
Emme vieläkään ole saaneet vietyä koneitamme WLAN-pöntön kera tarkistukseen. Tästä syystä verkkoelämämme on fyysisesti hyvin epäergonomista. Istumme vuorotellen ruokapöydän tuolilla, joka on matalan olohuoneen tason äärellä. Jalat eivät tietenkään mahdu tuolin ja tason väliin, ja korkeus on aivan väärä.
Noh, tästä huolimatta on tullut koneen äärellä istuttua. Olen tutkaillut muun muassa IRC-Galleriaa (kuuluu toimenkuvaan pysyä jyvällä kaikenlaisista digielämän muodoista), uutistalojen verkkosivuja, Cuteoverloadia ja Flickriä, ja siirtänyt omia kännykuviani koneelle ja edelleen Flickriin. Langattoman yhteyden myötä tämä tapahtuu sohvassa. Ei se ole yhtään parempi asento selän kannalta mutta mielelle se tekee hyvää.
Asiaan. Emme ole vieneet koneita huoltoon, koska emme löydä yhteistä aikaa. Kun molempien kalenteri on kaikenlaisten palaverien kirjoma, yhteinen aika on kiven takana. (En siis vieläkään ole päässyt unelmoimaani lifestyleen, jossa aamuisin on aikaa siemailla teetä, jutella ja selata lehtiä yhdessä. Mieheni ei sitä paitsi edes suostu juomaan teetä, mikä sekin osaltaan jarruttaa visioni toteutumista :-) Viikonloppuisin on aikaa, mutta mikään ei ole auki.
Olen radioronkeli. Osasyy nirsoiluun on ollut tietämättömyys, joka taas on seurausta henkisestä laiskuudesta (hieman itseruoskintaa). En ole etsinyt mielekkäitä kanavia. Näin siksi, etten halua taustahälyä työhöni enkä kyllä vapaallekaan. Olen kyllä löytänyt podcastingin, ja taannoin kyselinkin laadukkaiden pläjäysten perään. (Kukaan ei tosin vastannut ;-)
Kuluneella viikolla selailin tylsistyneenä webbiä. Olin liian väsynyt lukeakseni (alesta ostettu Sprengtporten-kirja valmiina) mutta liian pirteä nukkuakseni. Hesarin vakisivulta poimin Radio Helsingin linkin. Sielläpä oli downloadattavaa! Kuuntelin ensin pari ohjelmaa eduskuntavaalien ehdokasnäkymistä, sitten muusikkohaastatteluja. Aivan mahtavaa. Saan valita parhaat palat ja kuunnella ne milloin haluan. Ei siis töissä vaan luppohetkinä.
Tästä innostuneena avasin juuri nyt Radio Helsingin tähän taustalle kuulumaan. Ja tämähän on mahdollista siksi, että tänään ystävällinen asentaja kävi laittamassa yhteydet kuntoon. Voin siis blogata kotoa! Nyt jo kyllä vaimensin radion, koska ronkeli musamakuni heräsi. Tuli liian hajanaista musaa - siis sellaista joka hajoittaa ajatukset.
Mutta WLAN teki tenää. Mikään kolmesta mahdollisesta koneestamme ei suostunut juttelemaan kyseisen pöntön kanssa, mikä ällistytti asentajaa kovin. Itse en yllättynyt: milloinkas tietotekniikka sujuvaa olisi? Macin kyllä pitäisi olla, mutta ei ollut sekään tällä kertaa. Ilmeisesti vika on WLAN-pöntössä. Nyt joudumme ottamaan kaikki laitteet mukaamme ja menemään työpaikan tukipisteeseen tarkistuttamaan, mistä on kyse. Huhhuh.
Kittilän lentokenttä tarjoaa matkustavaisille latauspisteen, jossa on eri kännykkämalleille sopivat laturit. En ole tällaista ennen nähnyt. Kauhean esteettinen se ei ole, mutta varmasti se auttaa asiaa silloin kun oma laturi on jäänyt kotiin tai takana on niin reipas Lapinloma, ettei lataaminen ole tullut mieleen.
Tällaisia soisi olevan muillakin lentokentillä. Ehkä platinakorttilaisten loungeissa onkin, tiedä häntä.
(edit: linkki kuntoon)
Päätellen siitä, miten moni lukija on joulun jälkeen tullut sivuilleni hakusanalla sykemittari *), sykemittarin on täytynyt olla aika suosittu lahja tänä vuonna :-) Tai sitten on alkanut kuntokuuri, minkä takia vanhat mittarit on kaivettu laatikoista. Siellä se kylppärissä kosmetiikan seassa luuraa omakin polarini... Miksiköhän se muuten on nimenomaan kosmetiikkalaatikossa? Onko ajatus kuntoilun ja ulkonäön keskinäisestä sidoksesta ohjannut toimiani näin vahvasti? Huhhuh.
*)Sykemittari-haulla päätyy varhaiseen postiini Sykemittari muuttaa suhteen kroppaan. Sori vaan... ei siis lisätietoa siitä, miten sitä vempeletta käytetään.
Olenko muuttumassa optimistiksi vai mikä on? Kun tämäkin suunnistuskonsepti niin lämmittää mieltä. Ihanaa, ettei aina keksitä uutta vimpainta (joka vie luonnonvaroja ja päätyy kaatopaikalle nopeammin kuin arvataankaan) vaan hyödynnetään digitaalisuuden ominta luonnetta, aineettomuutta.
Aloittelin blogini pohtimalla avokonttorin äänimaailmaa. Jatkan teemaa toteamalla, etten kuuntele lainkaan radiota, ellei ole pakko. Mielestäni ajatus siitä, että joku tuikituntematon hölöttää minun kodissani on pöyristyttävä. Jos haluan kuulla satunnaista pöpinää, voin mennä kahviloihin tai kadulle.
Suurin osa radiopuheesta on audiokakkaa. Usein sanojen välisten taukojen venytyksestä kuulee, että juontaja siellä juuri kurottuu vaihtamaan levyä eikä ajattele yhtään, mitä puhuu.
Pidän kyllä radiosta ajatuksena. Puheen ja muun äänimaailmaan välittäminen ajan ja paikan rajoja uhmaten on mitä hienoin keksintö. Kunnolla toimitettu ja artikuloitu radiopuhe onkin miellyttävää kuultavaa. On mahtavaa heittäytyä mukaan, kun jollain on perusteltua tai ylipäätään harkittua sanottavaa samasta aiheesta yli puoli tuntia. Niinpä olenkin mieltynyt podcasteihin. Ylen valikoimaan olen jo tutustunut. Haluaisin kuitenkin kuulla lisää suomenkielisiä tuotantoja. mistä niitä löytää? Kertokaa, hyvät ystävät!
