Esinetarinoita

Wii

- edit: kuva lisätty -

Ostimme itselleme joululahjaksi Nintendo Wiin. Jo aattoiltana pelasimme itsemme hikeen ja lihakset kipeiksi. Mieheltä kramppasi reisi, ja minun olkapääni kipeytyi niin, etten vieläkään pysty pelaamaan Wii-tennistä. Tämä siksi, ettemme älynneet mitenkään lämmitellä ennen pelin alkua tai venytellä sen jälkeen. Sehän on lelu.

Paitsi että se on varsin tehokas lelu!

Wii voisi olla hyvä peli liukkaita jalkakäytäviä vierastavien vanhusten aktivointiin. Nimenomaan keilaus sopii kaikille. Tätä täytyy testata vanhemman sukupolven kera joku päivä! Tosin heitäkin saattaa uhata uusi sairaus nimeltään wiiitis (Panu K:lle kiitos tästä tiedosta), jos he alkavat pelata tennistä.

Huhhuh. Nyt lepään keilaussession jälkeen. Mies lätkii tennistä. Jos jaksaisin, analysoisin Wiin merkitystä pelien ja mobiililaitteiden maailmankartalla. Sensorit kun mahdollistavat niin paljon kaikkea jännää, jota on jo vuosia odotettu. Mutta olkoon - vapaallahan tässä nyt ollaan. Taidan siirtyä sohvalle miettimään, mitä uusi vuosi muutoin tuo tullessaan.

Arjen antiergonomiaa

Kotonamme ei ole kunnon työtilaa. Olemme ahtautuneet kaksioon, jossa varsinaiselle työpöydälle ei ole paikkaa. Läppäri on ollut matalan tason päällä, jonka ääreen olen epäergonomisesti kumartunut kirjoittaakseni. Tällöin selkä on ollut kierosti oikealle, koska jalkoja ei saa tason sisään (tietenkään).

Pari päivää sitten kehitin toisen ratkaisun, joka sekin on tuomittu väliaikaiseksi. Olen olohuoneen lattialla vanhan kahtiataitetun futon-petauspajan päällä istumassa. Läppäri on nimensä mukaisesti sylissäni. Jälleen selkä on hieman mutkalla, mutta asentoa voi helpommin vaihtaa. Kommentoitavat kirjat, lehtileikkeet ja muut tykötarpeet saa kivasti ympärille silmän ja käden ulottuville, mikä sopii luonteelleni.

Nyt joku lähipiiriin kuuluva saattaa kysyä, mitä tapahtui aiemmin esitellylle ihanalle Swopper-tuolille. Koska sille ei ole sopivaa pöytää kaveriksi, se toimii ruokatuolinani :-) Kunnollisen työpöydän hankkiminen on action point -listalla, kunhan keksin, mihin se pöytä laitetaan. Sitä ennen on ratkaistava, mihin menevät kesävaatteet ja lattioilla pyörivät kirjat. Sitä ennen...

Tämä on loputon suo. Materia on päässyt hallitsemaan elämää, mutta tänä syksynä siitä otetaan kunnon niskaote ja nakataan ovesta kiertoon.

Purskeista shoppailua

Kulutustutkimuksessa ihmisten käytöstä kuvaillaan joskus englannin sanalla bursty, purskeinen. Tällöin kuluttaja aktivoituu silloin tällöin intensiivisesti toimintaan.

Minä shoppailen purskeisesti. Pariin kuukauteen en osta muuta kuin ruokaa, joukkoliikennematkoja, kahvila- ja ravintolapalveluja ynnä muuta arkista. Mutta sitten rysähtää.

Lauantaina taas rysähti. Tilasimme Stocken Swopper-tuolin. Sitä tarvitaan, koska paperi- ja tietsikkatyöt tehdään nykyään ruokapöydän ääressä. Tavallinen tuoli vääntää asennon vääräksi, ja kädetkin ovat liian korkealla (olkapäät nousevat). Swopperilla saa asennon kohdalleen, ja pöytä saa olla korkeampikin. Sillä voi siis muuttaa kodin tasoja työtiloiksi, koska tuolin korkeutta voi säätää.

Swopperin lisäksi ostin kävelykengät, joita jo esittelinkin. Arkityömatkat ja ennen kaikkea ulkomaan työmatkat vaativat terveelliset jalkineet.

Lauantain kolmas hankinta oli iso laukku. Ostoperusteeni oli, että tähän laukkuun mahtuvat kaikki viikonloppumatkojen tavarat. Hmm. Nyt tarvittaisiin vain niitä viikonloppumatkoja.

(En saanut tätä merkintää mihinkään olemassaolevaan luokkaan, joten loin uuden: ergonomia. Tämäkin kertoo kirjoittajan ikääntymisestä. Muodin rinnalle nousee käyttömukavuus ja terveellisyys. Toki Muotoilu-luokkakin olisi voinut käydä, mutta tulipahan nyt aloitettua taas jotain uutta.)