Aika rientää. Vuosi Englannissa on kulunut. Oli ajatuksena pitää pienet kestit merkkipäivän juhlistamiseksi, mutta koko ajan on joku reissussa, joko isäntä, emäntä tai kutsuttavat vieraat. Kuninkaalliset häät saatiin kuitenkin juhlittua työnteon lomassa, mutta vappu meni ihan ohi. Ei ollut iso menetys. Olen aina pitänyt joulusta ja juhannuksesta enemmän kuin vapusta, niissä on ajantaittumisen taikaa, ja valoa juhlitaan molemmissa.
Nyt juuri juhlin ahkeruutta. Söin tukuisan palan suklaata jälkiruoaksi sen kunniaksi, että takapiha alkaa pian näyttää tarpeeksi oikealla tavalla vihreältä. (Rikkakasvit ja sammal ovat väärää vihreää tässä yhteydessä.) Tosiasiassa tarvitsin suklaata siksi, että olen aivan rätti: urakoin huomaamattani kolme tuntia. Sitä sanoisin flow-tilaksi - nyt sopisi työntutkijoiden tutkia. Kaiken huipuksi tiiraan koko ajan ovien läpi, josko menisin vielä hieman ruokkimaan pensaita. Viimeisetkin kuivat tammenlehdet sivuun penkeistä, ja uutta kompostia maan sekaan.
Luulen, että tämä maanmöyriminen on tullut jäädäkseen. Hyvästi Ullanlinna, terve mikä-tahansa-multava-tontti-metron-varrella. Siis jos Suomeen palataan.
Cheers!