Esinetarinoita

Mustat liput liehuivat

Huhtikuun 26. Antti Blåfield kirjoitti Hesariin kolumnin otsikolla Musta lippu liehumaan. Aiheena olivat muun muassa ruotsalaiset piraatit, joiden edustamat katsantokannat ovat Suomessakin tuttuja. Musiikkien, pelien ja elokuvien veloitukseton lataaminen on piraattien mielestä nykyaikaa. 

Blåfield rinnasti piraatit somalialaisiin merirosvoihin. Piraatit ottavat haltuunsa toisen omaisuutta, siis varastavat. Kyseessä on kuitenkin myös tekniseen murrokseen liittyvä sukupolvihaaste, joka hakee uusia jäsennyksiä omistamisen kysymyksiin. Kirjoituksen loppu nostikin esiin sadan vuoden takaisen tilanteen - tuolloinkin haettiin uutta ja tuhottiin vanhaa. Blåfield ei sano, että vallankumous tuotti kommunistisia valtioita, mutta se lienee ilmaisun "päättyivät tunnetulla tavalla" takana. 

Aikamoinen lopetus. Vihjaako Blåfield, ettei muutosta kannattaisi vastustaa jyrkästi? Vai onko raju muutos väistämätön? 

Tämä kolumni tuli mieleeni vappupäivän aamuna, jolloin tarkkailin Tukholmassa paikallisten mustalippujen paraatia. Kulkue julisti sata vuotta vanhaa luokkavihaa ja sanoutui irti talouskriisin maksamisesta. Porukka ei ollut sävyisää vanhaa vasemmistoa, vaan ote oli kiivas. Osa oli peittänyt kasvonsa huivilla. 

Tässäkin asiassa Tukholma on eräänlainen Helsinki 2.0. Siellä kaikki on hieman isompaa ja komeampaa. Siellä historia on vanhempaa ja tulevaisuus tuoreempaa :-) Tosin kulkueen mentyä idyllinen Tukholma jatkoi aurinkokylpyään kuin mitään mustia pilviä ei olisi ollutkaan. 

Lennottomat lomat

Viikonlopun The Guardiania vilkaistessani pomppasi heti pääsivulta silmiin juttu lennottomasta matkailusta. Slow travel... 

Pari klikkausta etäämpänä oli kokonainen vinkkilista - sata lennotonta lomaa. Miksi kukaan ei paketoi moisia ideoita suomalaisille? 

edit: Suomalaisten onkin tarvinnut mennä Guardianin sivuille antamaan omat vinkkinsä...

Lappi on muuttanut Britanniaan

Brittilehti Guardian esittää verkkoversiossaan videon pienen pojan matkasta Lappiin tapaamaan joulupukkia. Hirsitalo tonttuineen on kuitenkin Kentissä. Britit ovat perustaneet Lapin omaan maahansa, jotta se olisi kaikkien saatavilla. Kohde on saanut tänä vuonna palkinnon innovatiivisuudestaan.

Onhan tällainen toki ympäristöystävällistä, ei siinä mitään. Mutta ainakin hirret näyttivät varsin muovisilta :-) 

Vesihöyryä pakoputkesta

Honda alkaa valmistaa autoja, jotka käyttävät polttoaineena vetyä ja tuottavat vain vesihöyryä. Polttokennotekniikka on avainsana. 

Autoja aletaan liisata Kaliforniassa, ei siksi, että vain siellä ymmärrettäisiin innovaatioiden päälle vaan siksi, että siellä on vetyasemia, joilla tankata. Ehkäpä täälläkin jonakin päivänä saamme höyrytä menemään. 

Uusi puheluboomi tulossa

Kun lentokoneissa kännykkään puhuminen tulee mahdolliseksi, saamme taas noin kymmenen vuoden tauon jälkeen kuulla lukuisia "arvaa missä mä olen" -avauksia.

Tosin aina ei Euroopan yllä edes tiedä, minkä maan alueella sattuu olemaan. Ehkä lentoyhtiön nimi tai konetyyppi on uusi paikanmääre. Ei, kyllä se on korkeus, joka kiinnostaa.

Onko todella pakko nähdä kaikki itse? Ja muita kysymyksiä

Joku matkatoimisto mainosti lähtemään kun vielä voi. (Kumma juttu, en nyt löydä sitä verkosta, onko se poistettu vai olenko nähnyt unta?)

Hyväksymme yleisesti ajatuksen siitä, että matkailu avartaa. Nykysuomalaisen tulee matkustaa, muutoin hän on juntti. Maailman kulttuurimonumentteihin pitää perehtyä itse. Jos taas museot ja patsaat eivät kiinnosta, on aikaa coolia trekata viidakoissa. Kaukoitä on monen valinta, ja tuloillaan hittilistoille on Etelä-Amerikka.

Kun on kerran ollut puhe vaarallisista ajatuksista, niin tässäpä yksi: mitäs jos ei matkustaisi lainkaan? Mitä siitä seuraisi? Oikeasti?

Tai jos matkustaisi, niin todella valikoiden: esimerkiksi kerran vuodessa tekisi hitaan matalahiilimatkan kohteeseen, johon perehtyisi sitten kunnolla ajan kanssa. Tai jossa huoletta makoilisi toimettomana pelkästä tunnelmasta nauttien. Vai liittyisikö matkailuun kokemisen ja tekemisen velvoite? Pitäisikö esimerkiksi tehdä vapaaehtoistyötä, jolla korvaisi aiheuttamansa ilmastonmuutoshaitan?

Minun (oletettuja ja muinaisia) työmatkojani ovat yleensä vienosti paheksuneet ihmiset, jotka itse elämysmatkailevat turistittomissa etäkohteissa, siis nimenomaan lentelevät ympäri maailmaa ;-) Kumpi on välttämättömämpää, työ vai vapaa? Ovatko työmatkatkaan pakko?

Päivän kysymys: pystyisitkö luopumaan matkailusta?

Maailman ympäri vuodessa

Facebookin Traveller IQ kannustaa tunnistamaan asioita eri puolilta maailmaa. Samanlaista nimeä voisi käyttää myös sovellus, joka kannustaa miettimään matkustamistapaa. Hyvän IQ:n saisi pelaaja, joka ei tuhoa planeettaa globaalin trivian nimissä. Toki oikeat vastaukset nytkin voinee tietää kirjojen ja webin avulla.

Laajamittainen maailmanmatkailu on edelleen osa sivistystä, mutta sen roolia tulisi kyseenalaistaa ja uudelleenmäärittää. Tämä voisi olla osa Slow Movement -liikettä, johon kuuluukin hitaan ruoan ja ostostenteon lisäksi hidas matkustaminen. Junalla matkustaminen ja patikointi ovat osa hidasta matkaamista, joskaan Slow Travel -väki blogeineen ei taida suoranaisesti puuttua lentämiseen, saatikka kritisoida sitä.

Mitä tapahtuisi, jos lentäminen kokonaan kiellettäisiin? Kokeillaan.

Junamatkailu räjähtäisi. Raideverkosto osoittautuisi pian liian suppeaksi. Matkustaminen pitäisi suunnitella reilusti aiemmin, jotta onnistuu saamaan lipun. Matkalla kenties myös viivyttäisiin pidempään, kuten Tanja Kotro aikanaan esitti 2040-ajatuksenaan. Junaonnettomuuksia tapahtuisi luultavasti aiempaa enemmän, koska raiteet ahdettaisiin vaarallisen täyteen. Vaunu- ja veturivalmistajat tekisivät rahaa, eikä tuotantokapasiteetti alkuun riittäisi tilauksien paineessa.

Lisäksi muita maailmankolkkia esittelevät ohjelmat lisääntyisivät. Niitä tuottaisivat paikalliset tuotantoyhtiöt, koska ulkomaalaiset eivät saisi matkustettua niihin tarpeeksi edullisesti tai nopeasti. Myös immersiivinen eli mahdollisimman elämyksellinen esitystekniikka kehittyisi, koska ihmiset korvaisivat matkojaan virtuaalisilla pikakokemuksilla.

Laivaristeilyjä myytäisiin luksuksena samaan tapaan kuin 1900-luvun alkupuolella. Tällaisia matkojahan on koko ajan ollut tarjolla: RMS Queen Elisabeth 2 liikkuu edelleen Atlantilla, ja matkaajat nauttivat täysihoidosta. Merilläkin olisi kuitenkin entistä enemmän menijöitä, ja laivanrakennus kukoistaisi. Suomen telakat saisivat tästä osansa.

Rikkaiden hurvitellessa risteilyaluksissa ja Idän pikajunissa köyhälistö eläisi paikallisesti. Opiskelijat saattaisivat liftata ulkomaille viettämään välivuotta. Amerikkalaisten ja australialaisten nykyäänkin suosima Euroopan tai Aasian vuosi olisi laajempi ilmiö: jopa Siperia saisi kiinnostuneet liikkeelle. Helsingistä Kiinaan Siperian kautta matkaavat muodostaisivat Facebookiin ryhmiä. jossa he jakaisivat matkakuviaan (varsinkin jos Facebook ei enää omistaisi sinne laitettuja kuvia :-).

Haircut: Lanttu tahtoo Tukholmaan

Olen Facebookin vihannestestissä osoittautunut lantuksi, ja kaupunkipersoonallisuuteni on Tukholma. Lienee syytä harkita muuttoa Ruotsiin :-)

Vakavasti ottaen, Ruotsihan on aarreaitta. Se on osa historiaamme, ja se on lähellä. Kaupunkiloma Tukholmassa on kuin parempilaatuinen kotimaanmatka. Kaikkea on enemmän, ja moni asia on ennennäkemätön. Jos siellä ei olisi kovin kotimainen ilmasto, lähtisin sinne pikareissulle heti viikonloppuna. Nyt nimittäin olisi pieni virkistysloma tarpeen.

Nyt se löytyi

Maja puussa on kuin onkin olemassa! Se on osa Herrankukkaron majoitustarjontaa. Katsokaapa heidän sivuiltaan kohtaa majoitus ja vierittäkää palkkia alaspäin.

Oooh, tuonne on päästävä.

Herrankukkarolla on kaipaamani konsepti. On vedetty puurakentaminen ja perinne äärimmilleen. Luvataan totaalista irtiottoa. Tällaisessa yhteydessä ei haittaa yhtään, että ollaan hirsimökissä. Koko kuvio on niin kreisi, ei mitään harrasta maaseuturomantiikkaa vaan irrottelua.

Mikä parasta, palvelujen suunnittelussa on käytetty mielikuvitusta. Vai mitä sanotte jazzin kuuntelusta saunassa? Tapahtuman nimi oli Smoke Swing. Hykerryttävää.

Nyt vain miettimään sopivaa syytä matkustaa Rymättylään.

Kesän kokemussaldo

Nyt kun sää on kylmennyt ja elo rauhoittunut, on aika kerrata kesän kokemuksia. Ne, jotka odottavat biletysraportteja, voivat jo siirtyä muihin blogeihin. Nyt nimittäin on puhe museoista ja kirjoista :-)

Tukholma on ihana kaupunki ja siellä on erityisen paljon nähtävää historian, varsinkin esinehistorian ystäville. Moderna museetin yhteydessä on fantastinen arkkitehtuurimuseo, jossa yhteen isoon saliin on saatu esille koko ruotsalaisen arkkitehtuurin kaari. Suomi on entinen Ruotsi, ja siten Ruotsin historia yhtyy omaamme, joten sinne vaan finskit katsomaan, miten taloja on tehty muinoin ja sittemmin.

Kunnon museon tunnistaa hyvästä kirjakaupasta. Arkkitehtuurikirjoja oli kuolattavan paljon, mutta mukaamme tarttui vain kaksi: Ruth Slavidin Wood Houses (Laurence King Publishing Ltd 2006) ja Dominique Gauzin-Müllerin Sustainable Living: 25 international examples (Birkhäuser 2006). Kumpaakaan ei ole vielä luettu, kun työ, webissä pyöriminen ja mökkiprojekti ovat vieneet kaiken ajan ja energian. Olen kyllä avannut niiden kansia ja aikonut lukea. Raportoin edistyksestä, kun sen aika on.

Toinen kiva museokokemus on Singaporesta - National Museum of Singapore. Siellä Singaporen historiasta on tehty kerrassaan vaikuttava, ihmisten arkeen ja yksilöllisiin tarinoihin pureutuva näyttely, jossa multimedia on kantava idea. Videoita ja äänitteitä piisaa. Kahden ja puolen tunnin intensiivisen sukelluksen jälkeen totesimme kellon olevan sen verran, että museo jo sulkeutuu. Olimme tuossa vaiheessa vasta 1900-luvun alussa. Muu museon tarjonta jäi auttamatta näkemättä, koska rajansa se on historiannälälläkin.

Singaporesta ostin hauskan Food Design -kirjan (teNeues 2005), jota viikonloppuna aloin selata ajatuksella. Tukuisa opus sisältää yllättävän paljon Iittala-esimerkkejä. Kirjassa on paljon hauskoja design-oivalluksia, joita aion etsiä webistä teidän nähtäväksenne.

Näin syyskausi alkaa nyt oikeasti. Aivot pelaavat paremmin, kun ei paista.