Kun muuttaa tarpeeksi usein, ei voi enää nauttia löytöretkistä omiin vaatekaappeihin. Pahvilaatikoissa ei ole yllätyksiä tyyliin "tässä takissa kävin Roxy Musicin konsertissa", niin kuin Guardianin Rebecca Smithersillä. No, en ole nähnyt Roxy Musicia koskaan missään, levyltä vain kuunnellut, mutta ymmärtenette idean.
Smithers on ryhtynyt vaatteidenostolakkoon. Hän aikoo käyttää vain vanhoja tamineitaan ja korjata niitä tarvittaessa. Sääntö pätee kaikkiin vaatekappaleisiin, myös alusvaatteisiin. Tosin lukija kyllä ymmärtää haasteen helpoksi, kun Smithers kertoo äitinsä ohjeiden mukaan säästäneensä kaikki vaatteet. Hänellä on 26 takkia ja 50 paria kenkiä. Ja minä luulin keränneeni takkeja... Tajuan juurikin olevani ihan superjärkevä puritaani. Itse asiassa kadehdin Smithersin kokoelmia. Missä on mun vintage?
Olen kylläkin samassa veneessä hänen kanssaan siinä, että kaapissani on garmentteja, joita en koskaan pidä. Pidin kuitenkin joskus. Esimerkiksi eräisiin monipäiväisiin häihin teetetyt koreat juhlakoltut ovat edelleen tallella. Ne ovat niin erikoisia, etten luultavasti voi laittaa niitä ylleni Euroopassa. Kaakkois-Aasiassa ne olisivat juuri sopivan bling-bling.
On sellaisiakin vaatteita, joita en pitänyt - ja enää se ei onnistu. Ostin kymmenisen vuotta sitten mahdottoman kauniin pitkän kapean hameen, jolle uskoin löytyvän käyttöä iltatilaisuuksissa. Missä iltatilaisuuksissa? Kysyn vaan. Nyt en enää mahdu tuohon hameeseen ja voin sanoa, etten koskaan kyllä mahdukaan. En voi heittää sitä poiskaan, koska se oli kallis ja se on todellakin kaunis. Uskon, että löydän sille ajan myötä sopivan uuden omistajan.
Aion seurata Smithersin palstaa. Ei varmaan ole yllätys :)
