Esinetarinoita

Muoti on pahasta, tyyli ei

Vaikka olenkin muotikriittinen (kuten tänä aamuna Ylen Aikaista kuunnelleet huomasivat) enkä itse järin elegantisti pukeutunut, haluan silti edistää suomalaisten suunnittelijoiden menestystä. Oma lukeva yleisöni ei kenties ole kaikkein otollisin aiheelle, mutta katsokaa silti tätä listaa.

Olen entinen rättihullu (juu-u), ja arvostan edelleen hyvin tehtyjä kauniita vaatteita. Ennen kaikkea ihailen ihmisiä, jotka suvereenisti leikkivät eri tyyleillä tai ovat luoneet oman tapansa pukeutua. Se mistä en pidä on muodin mekanismin käyttäminen vaatteiden vanhentamisen keinona.

Toki vaihtelu on kivaa ja uusi muoti kiehtoo, mutta samalla se syrjäyttää sivuun käyttökelpoisia vanhoja vaatteita, jotka eivät enää näytä oikealta. Muodilla saadaan tavaroiden kiertonopeus kasvamaan niin, että mallistot vaihtuvat jopa kahdeksan kertaa vuodessa. Voiko joku hyvällä omallatunnolla sanoa sen olevan hyväksi ympäristölle?

Näin ollen olen samoilla linjoilla presidentti Tarja Halosen kanssa, joka viittasi tänään tähän(kin) aiheeseen puheenvuorossaan Megapoliksessa. Olen samoilla linjoilla myös Liisa Jokisen kanssa, joka samaten puhui tänään Megapolis 2022:ssa. Hän vaihtoikin juontajan tarjoaman sanan muoti sanaan tyyli. Sen sijaan että seuraa muotia voi rakentaa omaa tyyliään. Jokinen esitteli yksilöllisiä tyylejä omassa osuudessaan.

On itse asiassa erittäin mielenkiintoista huomata, kuinka jotkut ajatukset ovat ikään kuin ilmassa ja kuinka ne poimitaan yhtä aikaa eri paikoissa. Kirjoitin nimittäin suurimman osan tästä tekstistä ennen Megapolikseen menoani. Sitten kuulin Jokisen oivallisen johdannon tyylikuviinsa. Kuin piste iin päälle!

Muotia voi tehdä vastuullisestikin, niin että sekä ekologiset että eettiset arvot otetaan huomioon. Näin toimiin muun muassa Ilona Hyötyläisen Miun-merkki, joka teettää työt kankaanpainatusta myöten Suomessa. Hän luottaa siihen, että Suomessa sekä työntekijöiden olot että ympäristösäädökset ovat paremmalla tolalla kuin halpatuotantomaissa.

Taidan muuten piipahtaa Miun myymälässä katsomassa, voisinko muuntaa rationaalisen selviä arjesta -tyylini hieman naisellisemmaksi ;-)

Hajuvesin kohti parempaa maailmaa

Olen jonkin aikaa harkinnut muuttaa paperisen Hesaritilauksen sähköiseksi. Silloin ei kuitenkaan luultavasti tulisi luettua kaikkea sitä, mitä lattialle levitetystä lehdestä luen. Näytön äärellä ei ole kiva istua kauan. Olohuoneen lattialla sen sijaan menee sunnuntaisin helposti yli tunti.

Tänään HS:n parasta antia oli Issey Miyake -juttu. Yrityksen taiteellisen johtajan mukaan tuotesuunnittelua ohjaavat laatu ja ekologia. Esimerkiksi farkkuja ei kemikaalein värjätä vaaleiksi vaan niihin kudotaan vaalea väri. Miksi kukaan ei ole ajatellut tällaista ennen? Luultavasti kyseessä on kalliimpi menetelmä mutta silti.

Yritys kustantaa innovaatiotyönsä hajuvesien myynnillä. Eri tuotelinjat eivät siis ole tulosvastuullisia sillä tavoin, että kunkin pitäisi kustantaa omat kokeilunsa. Hajut kannattelevat muuta toimintaa. Olen näemmä itsekin osallistunut heidän tuotekehityksensä tukemiseen - kylpyhuoneessa on Miyaken tuoksupullo!

Miyakella vastustetaan tuhlausta. Tämä ajatus kuitenkin mahdollistuu vain, koska kuluttajat tuhlaavat hajuvesiin. Muutoin heidän kangasta säästävät leikkausideansa eivät olisi maailmanlaajuisesti tunnettuja vaan jäisivät yhtä näkymättömiksi kuin kotiompelijoiden pihiys.

Toki on hienoa, että joku yrittää! Systeemin keinoja käyttämällä he yrittävät muuttaa systeemiä. Ostan heidän tuoksujaan jatkossa entistä iloisemmin.

Mari Japanissa

Olen vilpittömän ilahtunut siitä, että Marimekko valloittaa Japania. On hauska ajatella japanilaista katunäkymää, jolla vilisee malimekkoja.

Näillä mennään ja lujaa

Nyt nappasi! Ecco rulettaa. Katsokaa näitä.

KLCC

Siinä missä kotomaassa voi tuntea ekologisen tulevaisuudenuskon palaavan, Aasiassa olo on toinen. Materialismi jyllää. Shoppailu on keskeinen olemassaolon muoto, eikä statushakuisuutta hävetä. Päinvastoin, on tärkeää tehdä tiettäväksi oma yhteiskunnallinen asemansa. Ja raha liikkuu sen mukaan.

KLCC on luksuskuluttajien mekka.  Kuten aiemmin totesin, siellä myydään mitä kalleimpia muotimerkkejä. Ostajia ei houkutella alelapuin vaan miljööllä, palvelulla ja mahdollisuudella erottua rahvaasta. Pohjoismaista kuluttajaa lohduttanee se, että seassa on tavanomaisempiakin merkkejä. Me ostimme hauskasti suunnitellun repun, josta olikin iloa paluumatkalla tuliaisten kantamisessa. Nyt se on kyllä unohtunut käytöstä, siis parissa viikossa, mutta toisaalta kokemuksesta tiedän ostosten ottavan aikansa ennen kuin ne muuttuvat osaksi arkea. Joskus joku vaate lepää kaapissa vuoden tai kaksi ennen kuin se löytää paikkansa. Kyllä se siitä.

Lentopuku linnullesi

Esinemaailma se sitten vain jaksaa hämmästyttää edelleen: linnuille on vaippoja, papukaijoille smokkeja. Tästä voisi olla montakin mieltä, mutta annanpa olla.

Yhdistämisen taito

Mitä yhteistä on muodilla ja ruoalla?

Molemmat ovat yhdistämisen taidetta. Molemmissa on kysymys hyvästä mausta.

Itse asiassa myös sisustaminen kuuluu samaan joukkoon. Siinä yhdistellään sisustuselementtejä keskenään ja itse tilaan.

Yllättävät yhdistelmät ovat kaikkien näiden toiminnanmuotojen mauste. Kaikissa voi toisaalta edustaa konservatiivista linjaa yhdistämällä varman päälle perinteisiä ohjeita seuraten.

Jos oikein ollaan suvaitsevaisia, myös elokuva pääsee tähän ryhmään. Elokuvassahan on viime kädessä kyse montaasista - erilaisten kuvien (ja äänen) yhdistämisestä niin, että syntyy visuaalinen tarina. Elokuva on siis leikkauksen taidetta. Sen muut osa-alueet palautuvat muihin taiteenaloihin: kuvaaminen valokuvaukseen ja kuvataiteisiin, käsikirjoittaminen dramaturgiaan, näytteleminen teatteriin, äänittäminen musiikkiin...

Yhdistäminen vaatii osaamista, mikä muistuttaa mukavasti, että taiteen taustalla piilee taito.

Pullomuotoilua

Näin tänään upean hajuvesipullon. Muoto muistuttaa hieman käsilaukkua. Tuoksukin oli miellyttävä.

Eräs ex-kollega kertoi valitsevansa hajuvedet pullon ja mainonnan perusteella. Tuoksu on toissijainen. Itse toimin juuri päinvastoin, joskin ilahdun kauniista pullosta.

Hieman esinesosiologiaa

Severi Parkon kirjassa Me esineet (Jyväskylä 1997) todetaan nasakasti seuraavaa:

"Esineiden kielessä on murteita, jotka luovat yhteisyydentunnetta sisäpiirin jäsenissä ja nostattavat torjuntaa ulkopuolisissa. Esinemuotoja luetaan kuin lupakirjaa. Niiden perusteella meidät joko hyväksytään joukkoon tai meille määrätään porttikielto." (s15)

Tämän takia erityisesti nuoriso tarkasti miettii, mitä pukee päälleen. Tällaisten esinemurteiden avulla ihmisiä myös luokitellaan kulutustutkimuksessa eri ryhmiin. Elämäntapa-analyysi tarjoaa yritykselle keinon tyylitellä omat tuotteensa niin, että jokaiselle maksukykyiselle porukalle on tarjolla heille sopiva tuote. Koska makuhermot ovat herkkiä, suunnittelun apuna käytetään erityisiä lifestyle-analyysejä ja tuotekehityksen aikana testautetaan tuotekonseptit kohderyhmällä.

Muoti muuttaa esinemurteita. Eilisen design on vanhaa mutta ei vielä tarpeeksi uutta ollakseen retroa.