Esinetarinoita

Kaupunkikanala

Suomessa on ollut puhetta kotikanaloiden perustamisesta. Kuulostaa kivalta, joskaan ei varmaan sovi matkusteluhaluiselle. Kanojahan on kaiketi huollettava joka päivä. Toisaalta moinen puuha on niin hauskankuuloista, että sijaisen voisi löytää helpostikin.

Näin eilen tällaisen kanalan keskellä vauraanoloista asuinaluetta Winterthurissa. Kanalan sivussa oli kyltti, jossa kerrottiin kanojen rotu. Valitettavasti en ottanut tietoja talteen, mutta toinen sortti oli kovasti paikallinen, toinen muistaakseni Italiasta.

 

Mitä tein tänään

Piipahdin tänään Winterthurin keskustassa viemässä allekirjoitetun huonekalutilauksen. Kyllä, se piti allekirjoittaa, jotta viitsivät kasata valitsemani vaatekaappiosat. Ensi viikolla maksan tilauksen verkkopankissa. En tiedä, miksi maksua ei voitu ottaa heti, ehkä siksi että myyjä halusi rauhassa varmistaa, että vaatekaappiin tulevat kaikki tarvittavat osat. En siis jäänyt myymälään odottelemaan suunnittelun valmistumista, siksi paperien postittelu ja allekirjoitus.

Kauppakäynnin jälkeen söin lounaan katukahvilassa ja katselin ohikulkijoita. Oli talvisaappaita ja takkeja, vaikka lämpötila lienee jossain kahdenkymmenen tuntumassa. Oli pieniä ja suuria koiria (kissoja näkee keskustan ulkopuolisilla asuinalueilla, niitä tuntuu olevan joka talossa). Fillareita ei näy paljon aivan keskustassa, eikä autojakaan, koska vanha kaupunki on kävelyaluetta. Toki huoltoliikenne pääsee sinne.

Pohdin, millaista muutama sata vuotta vanhoissa taloissa mahtaa näyttää sisällä. Alakerrassa kaikilla on myymälätila, mutta ilmeisesti useimpien talojen ylemmissä kerroksissa asutaan. Onko jollain peräti neljä kerrosta omassa käytössä, vai jaetaanko suurempia taloja huoneistoiksi? Moni liikehuoneistokin on kiinnostavannäköinen, varsinkin se kultasepänliike, joka on myös paja. Kello- ja koruliikkeitä on paljon, vaatekaupoista en sen sijaan oikein saa tolkkua, mihin pitäisi mennä ostoksille. Kenties on jokin tavaratalo vanhankaupungin ulkopuolella. Vai Zurichissäkö täkäläiset shoppaavat?

Lounas oli erikoinen - porkkanavaniljakeittoa. Oli oikein mustia pilkkuja pinnassa, aitoa vaniljaa siis. Tarjoilija osasi hyvin englantia, mikä yllättää joka kerta silloin harvoin kun niin tapahtuu. Hänellä oli kunnon aksenttikin, kuulemma Irlannissa hankittu. Valittelin Schwizerdütschini puutteita, en osaa sanoa kuin Grüezi mitenand.

Kotiin kannoin taas erän vihanneksia. Postilaatikossa odotti työläitä hollanninkielisiä kyselyitä muutosta - arvonlisäveroa kantava toimisto on havainnut, etten ole maisemissa enää. Noh, ei kun vastausta laatimaan.

Viikon 12 esine

Tällä viikolla mennään toiseen blogiin. Siellä on sen verran hieno esine.

Arkiruokasi kaikki heitä

Moderni ihmiselo on tekniikan tukemaa ja välittämää. Teknisiä itsestäänselvyyksiä arjessa piisaa, vaikkapa nyt jääkaappi. Ja sehän hajosi. Moottori lakkasi yrittämästä, mikä laiskuri, näinä yrittäjyyden maineaikoina.

Tajusin tekniikan pettäneen, kun otin kasvispataa ulos ylähyllyltä ja näin jääkaappiin sijoitetun lämpömittarin. (Kyllä, meillä on jääkaapissa pieni vanha pakkasmittari. Saa säädöt kohdalleen helpommin.) Plus 23C. Ilmankos lämpeni ruoka hellalla nopeasti - lähtölämpötila oli parisenkymmentä astetta odotettua korkeampi. Ilmankos tuntui kaapin sisäilma käteen kovin leppeältä. Ilmankos kuului kaapista outoa napsetta. Termostaatti suotta yritti potkia moottoria käyntiin.

Ei muuta kuin jo lämmennyt ruokavaranto parvekkeelle jäähtymään. Onneksi oli aika kolea päivä, ja yöllähän ulkolämpötila joka tapauksessa laskee. Lisäksi vähensin säilytettävää varantoa syömällä. Päivän lämpimässä ollut jogurtti on ilmeisen vaaratonta, se tuli todistettua. Kasvispatakaan ei tunnu huonontuneen vääräoppisesta säilytyksestä.

Kuinkahan moni elintarvike itse asiassa säilyisi huonelämpötilassa? Tomaatteja emme tietty laita jääkaappiin, muut vihannekset kyllä. Ne muutoin nahistuisivat. Maitotuotteet nyt selvästikin pitää jäähdyttää, samoin voi, mutta entäs kananmunat? Moni sanoo, että ne pärjäävät mainiosti jääkaapitta.

Ruoka, aistit ja harhautus

Mitä teille saisi olla? Kuuntelen.

Teemuseota vastapäätä

Piipahdin Lontoossa. En ollut ennen käynytkään Royal Courts of Justicen nurkilla. Varsin mahtipontinen pytinki. Sitä vastapäätä Strandilla on todella viehättävän näköisiä vanhoja rakennuksia, joiden väliin on kiilautunut mitättömän kokoinen Twinings-museo. Teemuseo siis. Saanette käsityksen talon koosta linkitetyllä sivulla olevasta kuvasta. Viereiset talot ovat ainakin nelikerroksisia...

En ehtinyt nyt museoon sisään, mutta menen noille kulmille varmasti uudelleenkin. En käynyt myöskään oikeustalossa, se toimi vain maamerkkinä. 

Kaiken kaikkiaan oli ajatuksia herättävä päivä. Keskustelin ensin intialaisten ohjelmistokehittäjien kanssa eräästä työprosessista, sitten juttelin tapaamani suomalaisen tutkijan kanssa tutkimuksenteosta, konsultoinnista työnä, Nokiasta ja kansainvälisyydestä (joka on kyllä typerä sana, ei siinä missään kansojen välissä olla). Pohdimme suomalaisten kontakteja Suomen ulkopuolelle (ei riittävästi). Juttua riitti myös akateemisesta maailmasta, joka tosin ei ole omaa tonttiani.

Tuntuu, että miltei joka päivä opin jotain uutta sellaisella hauskan satunnaisella tavalla, joka tekee elämästä elämisen arvoisen. Polveilevat keskustelut FTW.

EDIT: Täällä on hyvä kuva Twinings-museosta.

Lähiruokalinkkivinkki

Kirjoitin muutaman rivin lähiruoasta Foresight-blogiin.

 

 

Vastaus on 59

Uusi Musta on energinen. Yritän juuri miettiä että energinen mikä. Ei se nyt blogikaan ole vaikka aloitti YLEn blogeissa. Itse he käyttävät termiä verkkotuotanto ja palvelu. Mutta eihän lehdestäkään sanota printtituotanto vaan lehti. Mikä tämä sitten on? Oli mikä oli, se on kuitenkin jo oma vahva mediabrändinsä, jonka kiinnostavuuden takaavat säpäkkä toimitustyö ja ajankohtaiset aiheet. Tuommoiselle voisi olla kateellinen, jos haluaisi harrastaa sen lajin vihreyttä. 

Uusi Musta esittelee kaiken muun ohessa myös sadan tavaran tavoitetta. Jes. Näitä vähennyspyrkimyksiä on Facebook-, Qaiku- ja blogiympyröissä nähty viime kuukausina ja vuosina, ja on hauska nähdä tavoitteen kiinnostavan muitakin. Sampsa on listannutkin esineitään, ja ajattelin tehdä saman. Listaan ne, joita käytän joka päivä ja mainitsen muutaman sellaisen, jotka ovat välttämättömiä vaikkeivat pääsisikään päivittäiseen käyttöön.

Joka päivä

hammasharja ja -tahna

peruskosmetiikka (viisi tuotetta)

pyyhe

harja

alusvaatteet 2 kpl

sukat

puuvillahousut

teepaita

villatakki tai vastaava

kengät

silmälasit

tietokone (virtalähde sisältyy laskelmaan) ja wlan-pönttö

teenkeitin ja teekuppi 

kännykkä ja laturi

sänky ja sohva (huonekalut mukaan kans, vai?)

lautanen ja lasi plus aterimet (6-12 kpl aterioiden määrän mukaan)

ruoanvalmistuksessa tarvittavat, esimerkiksi kattilat, kauhat ja veitset (5-10 kpl)

pöytä ja tuoli

teevee

kirja tai kaksi

melkein joka päivä lenkkivaatteet (5 kpl)

muistikirja ja kynä

 

Se on sitten yhteensä 59. 

Huomioita: kodin infraa ei selvästikään lasketa? Teenteko vaatii vesipisteen ;) Myöskään raaka-aineita ei lasketa, veikkaan, siis sitä että teetä olisi kahta vaihtoehtoa, jotka siis pakkauksissaan ovat kovastikin esineitä ja vievät kaappitilaa. Ja jääkaapissa on purkkeja ja purtiloita. Entä astianpesukone? 

Vaatteiden laskeminen yhden päivän perusteella on todellista itsepetosta. Niitähän on sitten versioina aika monta, kun on vielä vuodenajatkin vaivoina. Kulutankin paraikaa varastoa pienemmäksi: käytän paria paitaa ja housuja ikään kuin loppuun, ennen kuin siirryn seuraavaan kulutettavaan settiin. Näin mennään ainakin tämä vuosi. 

Noh. Pointti oli siis todeta, että arki on niukka. Materiaalia sen sijaan löytyy kaikkeen erikoiseen. Esimerkiksi valitettavan satunnainen maalausharrastus vaatii kymmeniä esineitä, jos ja kun yksittäiset värituubit ja siveltimet lasketaan kukin erikseen. Niitä kun on vielä kaksi settiä, yksi täällä ja toinen Suomessa. Toinen tilaa vievä ja runsaasti esineitä hyödyntävä laji on ruoanlaitto. Sadan esineen ihmisellä tuskin on leivosvuokia, parsakattilaa tai kolmea samankokoista puukauhaa. Tai tusinaa syömäpuikkoa täyden veitsi- ja haarukkakokoelman lisäksi. Kuinka sadan esineen ihminen tarjoilee illallisen? Tuovatko vieraat omat ruokailuvälineensä mukanaan?

En siis pääse sataan esineeseen, mutta ei ole tarvettakaan, kun nuo erikoistavarat pysyvät paikoillaan ja arki soljuu yksinkertaisena. Vähempi on silti parempi. 

Konjakkia ruokalusikalla

Saamme toisinaan lahjaksi sellaisia väkeviä juomia, joita emme käytä. Yhdessä vaiheessa tein usein kakkuja, jotka maustettiin konjakilla. Tosin sitä sai kulumaan vain kaksi-kolme ruokalusikallista kerralla. Muille viiniä vahvemmille juomille en keksinyt käyttöä - paitsi että muuttomme yhteydessä annoimme ne sukulaisille, koko setin samaan paikkaan, koska tuskin ne rahtilaivamatkaa olisivat kestäneet. Osa alkoi olla jo aika vanhaakin, ainakin se vodkapullo, jonka toin Karjalasta 2003. 

Nyt löytyi kuitenkin ohjeita, joihin käyttää alkoholijuomia. Enää tarvitaan lahjoja ;) 

Nestemäinen esine

On yksi asia, jota ilman en voi elää. Se on tee. Opiskelin mustan teen voimin, sittemmin siirryin vihreään teehen, jossa on vähemmän tanniineja ja joka siis on helpompi sulateltava (sikäli kuin nestettä tarvitsee sulattaa, mutta ymmärtänette idean). Kahvia en juo lainkaan.

Vuosia sitten istuin japanilaisessa teeseremoniassa, ja siinäpä vasta on juoma! Seremoniatee vatkataan hienosta teejauheesta vispilällä, ja se on melko lailla sakeaa ja erinomaisen omituisen makuista. Sen jälkeen mikä tahansa muu vihreä tee on helppo drinkki. Valkoinen tee se vasta helppoa onkin. Tosin suomalaiset tekevät sekä vihreästä että valkoisesta teestä aivan liian vahvaa - valkoisen teen kuuluu olla miltei väritöntä. 

Kamalinta mitä teerintamalla voi tapahtua ovat esanssit. Siis ne ihme hedelmänmakulisukkeet, joilla teen oma aromi peitetään. Limonadikansa ei ilmeisesti voi juoda mitään, joka ei viittaa etelän hetelmiin tai ole sokeroitua.   

Niin omistautunut en ole, että harrastaisin teetaidetta. Siis käyttäisin vuosia täydellisen harmonisen teekokemuksen luomiseen tai edes etsimiseen. Tee on parhaimmillaan arjessa, sillä käynnistetään päivä ja katkotaan työhön taukoja. Tänäänkin ahkerointi alkoi kupillisella Peyton&Byrnen mustaa teetä, jota ostin pari viikkoa sitten National Galleryn kahvilasta.