Esinetarinoita

Peak Child

Peak Oil ei ole enää uutinen. Peak Child on, ja hyvä uutinen onkin.

Marginalisoidusta nuorisosta

Tulipa Twitterissä sanailtua nuorison mahdollisuuksista vaikuttaa Suomen tulevaisuutta koskevassa päätöksenteossa. Väite: nuoriso on marginalisoitu Suomen tulevaisuutta koskevasta päätöksenteosta. Vastaväite: nuorisolla on paremmat mahdollisuudet kuin koskaan osallistua myös poliittiseen toimintaan.

Keskustelussa nuoriso määrittyi alle 25-vuotiaiksi. Edustan itse vastaväitettä ja kirjaan perusteluja tänne, koska Twitterin 140 merkkiä ei riitä.

 

• Koskaan ennen ei ole suomalainen ollut niin koulutettu kuin nyt. Koulutuksen jos minkä pitäisi antaa välineet tiedonhakuun ja toimintaan, siis myös mieleiseen poliittiseen toimintaan.
• Tuntumani mukaan muissa maissa ei ole yhtään sen "paremmat" mahdollisuudet. Tämä siis argumenttina mahdolliseen painotukseen "miksi Suomessa marginalisoidaan nuoret". Olisi hauska löytää dataa päätöksentekijöiden ja ylipäätään voimaantuneiden väestönosien ikärakenteesta. Kokonaisia maita koskevat voimaantumistutkimukset ovat ilmeisen raskaita hankkeita, joten tuskin löytyy suoranaista vertailevaa tutkimusta eri maiden voimaantumisesta, varsinkaan kehittyneistä maista. Mutta jos edes varsinaisten poliittisten päättäjien ikärakenteesta? 
• Koskaan ennen ei ole niin hyvää mahdollisuutta julkaista omia mielipiteitään, linjauksiaan ja toimintaehdotuksiaan kuin nyt. Jos ei blogi ole enää tarpeeksi in, niin voi somessa lähestyä niitä valtaapitäviä, jotka sinne ovat rantautuneet - tai vain aloittaa jotain ihan itse. Kaikenlaisia yleistä mielipidettä muokkaavia spontaaneja juttuja on nähty ihan vastikää, vaikkapa nyt Kaikki muuttuu paremmaksi. Ja viime aikoina on puhuttu siitäkin, etteivät seminaarien tuottamat raportit ole oikea tapa ohjata muutoksia vaan pitää tehdä asioita. Kuka estää nuorisoa tai ketään tarttumasta tulevaisuudellisiin aiheisiin? 
• Kaiken maailman seminaareissa ja päätöksentekopajoissa ilahduttaisiin, jos mukaan saataisiin nuorempia edustajia. Aika usein niissä valitetaan osallistujien korkeaa ikää. Ei siis ehkä ole kyse aktiivisesta nuorison marginalisoinnista. Toki on rakenteellisia syitä, joiden seurauksena keski-ikä on korkea. Mukaan tulevat yleensä samat järjestöt samoine edustajineen, kun puhutaan kolmannesta sektorista. Mutta jospa olisi edes vaihtoehtoja. Mistä ne mukaanhaluavat aktiiviset nuoret löydetään, jos ne eivät itse mukaan lähde?
• Väitän siis, ettei nuorisoa kukaan muu niin marginalisoi kuin nuoriso itse. Haluaako nuori osallistua? Ja nyt ei siis rajata osallistumista valtuustoihin tai ylipäätään puoluepolitiikkaan? Kiinnostaako Suomi? Vai onko niin, että homo politicus aktivoituu keskimäärin vasta yli 25-vuotiaana?

Keskustelu tervetullutta. Minut löytää myös Twitteristä ja Qaikusta (nimimerkki RNS). 

Mustat liput liehuivat

Huhtikuun 26. Antti Blåfield kirjoitti Hesariin kolumnin otsikolla Musta lippu liehumaan. Aiheena olivat muun muassa ruotsalaiset piraatit, joiden edustamat katsantokannat ovat Suomessakin tuttuja. Musiikkien, pelien ja elokuvien veloitukseton lataaminen on piraattien mielestä nykyaikaa. 

Blåfield rinnasti piraatit somalialaisiin merirosvoihin. Piraatit ottavat haltuunsa toisen omaisuutta, siis varastavat. Kyseessä on kuitenkin myös tekniseen murrokseen liittyvä sukupolvihaaste, joka hakee uusia jäsennyksiä omistamisen kysymyksiin. Kirjoituksen loppu nostikin esiin sadan vuoden takaisen tilanteen - tuolloinkin haettiin uutta ja tuhottiin vanhaa. Blåfield ei sano, että vallankumous tuotti kommunistisia valtioita, mutta se lienee ilmaisun "päättyivät tunnetulla tavalla" takana. 

Aikamoinen lopetus. Vihjaako Blåfield, ettei muutosta kannattaisi vastustaa jyrkästi? Vai onko raju muutos väistämätön? 

Tämä kolumni tuli mieleeni vappupäivän aamuna, jolloin tarkkailin Tukholmassa paikallisten mustalippujen paraatia. Kulkue julisti sata vuotta vanhaa luokkavihaa ja sanoutui irti talouskriisin maksamisesta. Porukka ei ollut sävyisää vanhaa vasemmistoa, vaan ote oli kiivas. Osa oli peittänyt kasvonsa huivilla. 

Tässäkin asiassa Tukholma on eräänlainen Helsinki 2.0. Siellä kaikki on hieman isompaa ja komeampaa. Siellä historia on vanhempaa ja tulevaisuus tuoreempaa :-) Tosin kulkueen mentyä idyllinen Tukholma jatkoi aurinkokylpyään kuin mitään mustia pilviä ei olisi ollutkaan. 

Synkkiä näkymiä

EVA tarjoaa neljä erilaista tulevaisuuspolkua lamasta eteenpäin. Skenaariot ja niiden tueksi kirjoitettu fiktio esiteltiin 26. maaliskuuta BioRexissä Helsingissä. Talouskasvun suhde ilmastonmuutoksen jätettiin lukijoiden tulkittavaksi, vaikka julkistustilaisuudessa asiasta kysyttiinkin. Fokus on tiukasti maailmantaloudessa ja kansainvälisissä voimasuhteissa.

 

Tulevaisuuden pelikentät toimivat jatkokäytön raakamateriaalina. Jos ei halua rasittaa omaa tulevaisuustiimiään talouden malleilla, EVAn skenaariot päästävät pälkähästä. Ryhmä voi suoraan miettiä, millaisia elämäntyylejä kussakin maailmassa saattaisi olla. Tämä ei ole aivan oikeaoppista skenaarioiden käyttöä, koska elämäntyylit eivät palaudu pelkkään talouteen. Sellaiset aiheet, joilla on vahva kytkös talouteen, saavat EVA:n työstä hyvän taustan.

 

Verkosta sattui haaviin myös Institute for the Future –poppoon The long crisis –skenaarion tiivistelmä (pdf). Kyseessä on näyte The 50-year outlook –nimisestä tuotteesta, jonka kaksi muuta skenaariota ovat nimeltään Emergence ja The great transition. Projekti on keskittynyt sitomaan yhteen nimenomaan ilmastonmuutoksen ja talouden suhteita, sikäli kuin näytteestä voi työtapaa päätellä.

 

Tässä kääntämätön makupala The long crisis -skenaarion askelluksesta - vuosi 2030:

Temperature -1C under 1990, carbon 410 ppm, population 7,2 billion. 2,5 billion people displaced/refugee status. World GDP $54T. 5,5 billion people in poverty.

 Aikamoisia visioita aukeaa jo noin pienestä otteesta. Miettikää tuota pakolaismäärää. Lukemien tulkinta vaatii taustatietoa niin talouden kuin ilmastonmuutoksen tunnusluvuista ja niiden muutoksista. Kannattaa kuitenkin perehtyä, jos aiheet eivät tähän asti ole napanneet. Näillä termeillä puhutaan jatkossa paljon.

Sähköinen kolmipyörä Kalifornian kaduilla

Taas sattui silmään ekouutuus. Kaliforniassa suunnitellaan varsin futuristisen näköisen sähköauton tuotantoa. Härvelin nimi on Aptera 2e. Taustavoimissa on varteenotettavia ammattilaisia, joten luulisi vempeleen toimivankin.

(Lisää kuvia tästä vauhdikkaasta ajoneuvosta.)

Foresight.fi toimii!

Nyt näyttää siltä, että venynyt verkkoprojektini on hyvässä hapessa. Olen nimittäin viimeiset puoli vuotta ollut valmistelemassa ennakointikeskusteluun ja -aineistoihin keskittyvää verkkosivustoa. Paikan nimi on Foresight.fi.

Sinne vaan. Antakaa sivuille anteeksi, jos ne hieman vielä temppuilevat. Kyllä ne kohta löytävät itsensä :-)

Tulevaisuuden ennakoinnista, osa 2

Vasta viime kuukausina olen havahtunut siihen, että monien mielestä ennakoinnilla ja tulevaisuudentutkimuksella on eroa. Itse olen tehnyt tilaukseen sidottua, pragmaattista mutta silti luovia menetelmiä hyödyntävää tulevaisuustyötä vuosia. Ei tullut mieleen, että on eri koulukuntia, kun ei heihin liike-elämässä välttämättä törmännyt. Foresight ja futures -termit mahtuivat samaan huoneeseen.

Kokeilen nyt termien erottelua. Ne joilla on vaihtoehtoisia näkemyksiä - kertokaa ihmeessä. Hyödynnän tässä myös Wikipediaa, joka nimenomaan korostaa ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen eroja.

Tulevaisuudentutkimus (futures studies) viittaa sellaiseen tulevaisuustyöhön, jossa kartoitetaan muutostekijöitä ja tutkitaan mahdollisia tulevaisuuksia. Ei siis olla luomassa ennustuksia siitä, miten asiat tapahtuvat vaan katsotaan asiaa monien vaihtoehtojen kautta. Strateginen suunnittelu jää alueen ulkopuolelle. Katsotaan hyvinkin kauas mutta tutkimuksellisella otteella, ei profetoiden.

Ennakointi (foresight) tulee lähelle päätöksentekoa. Siinä väännetään näkemyksiä siitä, mitä pitäisi tehdä. Strateginen suunnittelu on siis osa sitä - termi corporate foresight kuvaa hyvin tätä ennakoinnin mielenkiintoista sovellutusaluetta.

Ennakointi liittyy usein myös politiikkatyöhön (policy, ei politics) - esimerkiksi päätetään millaiseen tutkimukseen rahaa laitetaan. Se on näin valtiollinen asia - tai alueellinen. Alueiden Euroopassa seudut suunnittelevat omaa tulevaisuuttaan innolla.

Ennakoinnin toimintalähtöisyys nähdään syynä siihen, ettei ennakointi yleensä ulotu kymmentä vuotta pidemmälle. http://en.wikipedia.org/wiki/Foresight_(future_studies) Juuri tämä väite hieman hämmentää minua. Toki on niin, ettei yritysstrategioissa mennä muutamaa vuotta edemmäs. Julkinen sektorikin suunnittelee maltillisella aikajanalla.

Kuitenkin viime aikoina on myös suunnittelua tukevissa tulevaisuustöissä katsottu kauemmas. Sen sijaan, että vain plänäiltäisiin roadmappeihin actioneita, ollaankin katsomassa omaa elinikää kauemmas. Esimerkiksi Helsingin seudun aluesuunnittelua tukeva Greater Helsinki Vision -kilpailu otti lähtökohdaksi vuoden 2050.

Uskon tämän johtuvan siitä, että lyhyt tähtäin on osoittautunut riittämättömäksi. Monilla ympäristöämme koskevilla päätöksillä on niin kauaskantoisia vaikutuksia, ettei vii tai kymmenen vuotta saa niitä kaikkia näkyviin. On katsottava pitkien vaikutusketjujen päähän, jotta näkisimme, millaisiin teknologioihin tai käytäntöihin kannattaa mennä mukaan.

Tämän takia itse vierastan ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen rajaa. Wikipediassa korostettu ero saattaa (jälleen) olla joidenkin (brittiläisten) koulukuntien keskustelemattomuutta ;-) Tällaiset ylittämättömät sillat - tai suorastaan sillattomat kuilut - ovat tuttuja yhteiskuntatieteiden puolelta. (Oijoi, onpa epäkorrektia puhetta...) Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että tulevaisuustyössä, olkoon se nimeltään tulevaisuudentutkimusta tai ennakointia, uskalletaan katsoa valintojen seuraksia tarpeeksi kauas silloinkin, kun työn aikajänne on käytännönsyistä lyhyempi.

Tietenkään rutiininomaisissa suunnitteluhankkeissa ei aleta maalailemaan vuoden 2030 elämäntyyliä, mutta päätöksentekijöiden tulisi aika ajoin avata horisonttia lähivuosista kauemmas. Tällainen näköalatuuletus auttaa muussa työssä. Roadmapit syntyvät helpommin, kun tulevaisuuden kokokuva on mielessä.

Kaunokirjallinen tulevaisuudenkuvaus jää ennakoinnin ja tulevaisuudentutkimuksen ulkopuolelle. Koska elämä ei kuitenkaan noudata määritelmiä, käytännössä moni tulevaisuudenhahmottaja inspiroituu scifistä. Itse en lue ns tieteiskirjallisuutta, mutta pidän kertomuksenmuotoisista esitystavoista, joissa tulevaisuudentutkimus käännetään tarinaksi. Hyvin tehty napakka narratiivi kirkastaa esiin analyysin ytimen.

Mutta sen pitää olla hyvintehty.

Tulevaisuuden ennakoinnista, osa 1

Askartelin koko kevään erilaisten tulevaisuusharjoitusten parissa. Tutkittavat vuosikymmenet vaihtelivat 2010-luvulta aina 2050-lukuun asti. Tulevaisuuden tutkiminen ja ennakointi ovat todellakin muodissa nyt. Ei siinä mitään, oikein antoisa kevät oli.

Erilaiset harjoitukset antoivat hyvän tuntuman siihen, millaisissa rajoissa ihmisten tulevaisuuskuvitelmat liikkuvat. Kun operoidaan lähivuosikymmenien kanssa, tapahtumilla ei ole niin paljon liikkumavaraa kuin 40-50 vuoden päähän sijoittuvilla kuvitelmilla. Joudutaan katsomaan esimerkiksi demografian, kehitteillä tai käytössä olevien teknologioiden ja arkisten käytäntöjen luomia jäykkyystekijöitä. Ihan mitä tahansa ei voi tapahtua, vaikka kovasti haluaisimmekin.

Tällaiset rajoitukset korostuvat nimenomaan ilmastonmuutoksen hallinnassa. Vaikka kuinka toivoisimme, että jokin uusi energiaratkaisu on valmiina heti ensi vuosikymmenellä, niin ei taida tapahtua. Samoin ratkaisuksi tuskin riittää sekään, että lopetammepa kaikki kuluttamisen nyt. Tai että nyt kaikki maailman ihmiset ovat henkisiä, joten materialismi loppuu hetisiltään. Ei sekään ole vaihtoehto, että todetaan kaiken olevan turhaa ja ihmisten moraalittomia ja että maailma hukkuu paskaan huomenna. Tarvitaan hienosyistä kuvausta, jossa realismi kohtaa idealismin.

Tulevaisuustyö kerää joskus liepeilleen ihmisiä, joilla on vain yksi viesti. Toki meillä kaikilla on agendamme. Sitä vartenhan tulevaisuutta yleensä ennakoidaan, että saadaan aikaiseksi toivottuja asioita huonojen kehityskulkujen sijaan. Keskeistä ennakoinnissa ja tulevaisuudentutkimuksessa on kuitenkin monenlaisten tekijöiden yhteenpunominen. Kun moni asia vaikuttaa keskenään systeemisesti, kannattaa olla avoin sellaisillekin kehityskuluille, jotka eivät ole ennestään tuttuja. Oman banderollin tekstistä tulee silloin vain yksi juonne skenaarioon.

Olisikin hyvä, jos työpajoissa tulisi yllätyksiä. Mitäs niitä pajoja pitämään, jos jo tiedämme lopullisen viestin? Mikä voisi olla arvokkaampaa kuin saada aikaiseksi skenaario, joka ylittää kaikkien yksittäisten osallistujien aiemmat visiot ja jossa ryhmä on johtanut uusia ilmiöitä erilaisia kehityskulkuja tutkiessaan?

Tulevaisuustyö on ikään kuin peli, jossa alkutilanteesta edetään arvaamattomaan suuntaan. Menetelmän on sallittava ajatuskokeet mutta toisaalta myös tuettava silloin, kun kaikki tuntuu sotkuiselta ja mahdottomalta ratkaista. Kekseliäiden visioiden alla on oltava jokin pohja. Tulevaisuustyön tärkein tehtävä onkin tunnistaa sellaisia epävarmuustekijöitä, joilla on suuri merkitys monelle muulle kehityskululle.

Ajan merkki

Kyllästyttääkö digihype? Onko telekommunikaatioala liian kireä kiinnostaakseen? Haluatko tittelin, jonka isoäitisi ymmärtää? Aika moni haluaa, sillä veturinkuljettajan ja konduktöörin tehtävät ovat todella suosittuja. Yleisradion uutisten mukaan veturinkuljettajaksi haki 2500 ihmistä, joista 50 valittiin. Kaukoliikenteen konduktööreiksi pyrki 800 hakijaa, joista 20 sai paikan. Noille lukemille taitavat kalveta suosituimmat taidekoulutkin.  Monille kyseessä saattaa olla myös lapsuuden unelma-ammatti. Matkanteossa ja liikkeelläolossa on varmasti oma viehätyksensä, vaikka siitä maksettaisiinkin palkkaa.  Olennaisempaa kuitenkin lienee se, ettei noissa töissä koko ajan kehitetä uusia termejä vanhojen tilalle tai pidetä team buildingiä. Niissä ei ratkaise kirjanoppineisuus, vaan rauhallinen käytännönläheinen ote riittää.

Mielenkiintoinen konferenssi kulutuksen tulevaisuudesta

Tampereella pidetään reilun vuoden kuluttua kiinnostava konferenssi, jossa luodataan kulutuksen tulevaisuutta. Vastuullisen kuluttamisen lisäksi Future of the consumer society -konferenssi käsittelee myös tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä. Nyt kaikki ehdottamaan sessioita ja naputtelemaan abstrakteja.