Esinetarinoita

Viikon 31 esine

Mikä lopettaa loman? Mikä tekee lomalaisesta toimistotyöntekijän?

Kulkukortti. Siis se jossa on oma kuva ja nimi sekä työnantajan logo. Se joka laitetaan kaulaan, kun palataan työmaalle. On muuten aika merkittävä esine. Niistä voisi joku kirjoittaa näpsäkän miniesseen, joku tutkija, jota kiinnostaa roolien/vallan/identiteettien tuottaminen. Valta ja rahakin liittyvät jotenkin tähän esineeseen.

Istun tänään koko päivän kulkukortti kaulassa tietokoneen äärellä oikeassa työtuolissa. Seuraava loma on ensi heinäkuussa. Revin siitä. Tai pikemminkin: panostan hyvään arkeen. Teetä ja sympatiaa.

Viikon 28 esine

Tämän viikon esine olisi voinut olla riippukeinu, mutta korkeaoksaiset pihapuut eivät edistäneet ilmassa loikoilua. Köydetkin puuttuivat. Keinu saa kyllä vielä toteuttaa itseään, kunhan varustelen sitä lisää.

Tällä viikolla ykkösesine on ehdottomasti ämpäri. Juu. Muoviämpäri, vieläpä rumanruskea. Sillä kannoin mökillä lämmintä vettä ylämökkiin tiskejä varten. Kotityöt kuulemma palauttavat kehoamme stressin ja rasituksen jälkeen - minä siis rentouduin. Joskin täyden vesiämpärin kantaminen jyrkkään ylämäkeen jonkin verran myös rasitti. Miten ne ennen vanhaan pärjäsivät? Miten jaksavat ne naiset, jotka edelleen kantavat vesiä kaukaa kaivoilta kotiin? Kaikilla ei ole paikalla sukulaismiestä, jonka käsiin ämpärin voi tarvittaessa siirtää.

Viikon 19 esine

E6.

Viikon 18 esine

Sain tänään pc:n. Sen mukana tuli myös erillinen näyttö, näppis ja hiiri. Se se on kunnon toimistoelämää!

Euroopan ytimessä, osa 1

Alaluokilla luimme Euroopan maantietoa (tieto on parempi sana kuin tiede tässä yhteydessä). Opettelimme maiden elinkeinot, asukasluvun, tärkeimmät kaupungit ja lipun. Muistan Saksasta puhutun erityisen painokkaasti, olisiko ollut vakaan markan ja laadukkaan teollisuuden ansiota. Ruhrin alue tuli tutuksi, ja ilmansaasteista puhuttiin. Muistan hyvin harmaanruskean näkymän teollisuusalueelta. Ei tehnyt mieli matkata sinne.

Rein-joen proomuista saattoi myös olla kirjassa kuva, niin muistelisin, ainakin opettajan dioissa, jos ei kirjassa. Muistelen, että opetus oli aika vaativaa ollakseen ala-astetta: meidän oletettiin olevan kiinnostuneita joen merkityksestä logistisena kilpailuetuna, nykykieltä käyttääkseni. Jokea pitkin liikkuivat raaka-aineet ja teollisuustuotteet. Linnoista tai viinitarjoista puhuttiin vähemmän, niihin päästiin vasta lukion saksantunneilla. Eurooppalaisen työn maisema tuli kuitenkin tutuksi.

Huomasin muutama viikko sitten, että olemme nyt asuneet sekä Reinin alajuoksulla tai oikeammin Rein-Maas-deltan maisemissa että sen alkulähteiden lähettyvillä (Alpine Rhein). Yksi Reinin haaroista nimittäin laskee mereen Rotterdamin editse eli lähellä Delftiä, kävimme tuota kohtaa katsomassakin Hoek van Hollandissa. Meidän nykymaisemissamme taas kulkee Töss-joki, joka laskee Reinin systeemiin, en tarkkaan tiedä missä muttei kaukana kuitenkaan. Töss on nimittäin vai muutaman kymmenen kilometriä pitkä, ja sen jokilaakso on pyöräilijöiden suosiossa.

Reinin merkityksestä rajajokena voi lueskella tuolta. Se antaa sille aikamoisen paikan Euroopan historiassa.

Pieni tehtävälista

1. veroilmoituksia 6 kpl
2. kattovalaisimen asennus
3. pyydetty blogiteksti
4. pitkän teksti jäsentely
5. Skotlanti

Viikon 8 esine

Tällä viikolla on kärsitty puuttuvasta skannerista. On oikeastaan kärsitty jo pidempään. Vanha kopiokone-skanneri-yhdistelmä ei ole jutellut uudempien Apple-tuotteiden kanssa, enkä jostain syystä ole löytänyt sen softaan päivitystä. Juuri nyt en ole varma, etsinkö edes kunnolla.

Havainto on joka tapauksessa se, että erilaisia sopimuksia tehdessä pitää saada käsin allekirjoitettu printti takaisin digimuotoon ja matkaan. Täytyypä valita uusi skanneri aikanaan huolella, että järjestelyt alkavat sujua eikä tarvitse takuta vaikkapa käytettävyysongelmien kanssa. Toivon mukaan ei kuitenkaan tule tällaista paperisumaa edestakaisin läheteltäväksi kuin nyt on ollut.

Kiinnostava uusi yritys: Omuus

Lyhyt mainos:

Omuus on kahden väri- ja materiaaliosaajan yritys, joka yhdistää "brändin ja kuluttajat kaikkein intuitiivisimmalla tavalla – aistien kautta". Heidän blogissaan on kiintoisia esinekuvia, suosittelen!

Viikon 5 esine

Meinasi ihan esinetarina unohtua, kun on niin paljon tekemistä. Firma on nyt pari viikkoa syrjässä, kun järjestän muun elämän asioita. Toki suunnittelen samalla kevättä, mutta helmikuusta on kyllä tulossa kiireinen muutoinkin.

Viikon esine on kuitenkin päähine. Näin siis kylmän talvisään takia. Päähine ei kuitenkaan ole se menetelmä, jolla tänä keväänä tuotetaan ideoita. Vannon edelleen perustellun tiedontuotannon nimiin, oli kyseessä yksittäinen tai kollektiivinen tuottaja. Hattu ja hiha ovat siis pannassa.

Eri prosenttien Eurooppa

On aina yhtä virkistävää havaita, kuinka erilaisia eurooppalaiset maat ovat arjessaan. Kalenteritkin eroavat toisistaan, mitä ei aina muista. Suomessa onkin huomenna pyhäpäivä, turha siis viritellä verkkopalavereja. Mikäs siinä. Toivottavasti muuten täällä ei ole! Näiden ylikansallisten kalenterien kanssa ei tule pyhiä ajatelleeksi.

Vielä kirjavammaksi menee, kun katsoo arvonlisäverojen eroja. Suomessa on yleinen ALV-prosentti 22. Täällä Hollannissa se on 19. UK:ssa ei ollut ALV-pakkoa, jos piti liikevaihdon riittävän pienenä - ja sellainen ei yleensä ole vaikeaa ;) Kaikissa maissa veroprosentti vaihtelee sen mukaan, mitä teet. Mitenkäs sitten hoidetaan projektilaskutus, jos alihankkija tekee Suomeen myytävää työtä Hollannissa toimivan yrityksen projektissa?

Kirjanpitäjäni mukaan asia on kepeä: suomalainen alihankkija ei lisää arvonlisäveroa omaan laskuunsa minulle vaan kirjaa laskuun minun ALV-numeroni. Minä sitten lisään asianmukaisen prosentin omaan laskuuni, joka sisältää hänenkin työnsä. Ilmeisesti systeemi ei sekoa siitä, että Suomen 22% muuttuu Hollannin 19%:ksi. En ole varma, miten asiakas hoitaa veron. Olisiko ollut niin, että minun kokonaislaskuuni tulee vastaavasti 0% ja heidän tunnuksensa, jos heillä sellainen on. Jos ei ole, laitan laskuun 19% ja he päätyvät maksajiksi.

Tähän loppuun kiitos sille toimittajalle, joka pyysi minua ohjelmaansa. Toivon voivani joskus toiste olla avuksi.