Tänään Hesarissa joku kysyy Kirstiltä, kuinka saa selville vanhan rakennuksen hirsien iän. Entisöitävän talon hirret on arveltu itse talon ikää vanhemmiksi. Kirsti kertoo Joensuun yliopiston Ekologian tutkimusinstituutissa toimivan Dendrokronologian laboratorion auttavan.
Tunnen ehdotonta sympatiaa kysyjää kohtaan. Hänellähän on käsissään rakennusesine, joka on ollut aiempien sukupolvien käytössä. Jaan saman kiinnostuksen materiaaliseen kulttuurihistoriaan. En halua sanoa, että talo on nähnyt historiaa - sillä kun ei ole silmiä - mutta se on ollut materiaalisena tukena monen ihmisen elämässä. Se on ollut läsnä tapahtumissa, joista emme tiedä mitään - tästä mielestäni syntyy vanhan esineen mystiikka. Se on ollut osallinen asioissa, jotka ovat muovanneet ja ylläpitäneet suomalaista arkikulttuuria. Talon historian aikana elämäntapa on muuttunut, mutta talo on pysynyt - tästä kumpuaa kunnioitus taloa kohtaan. Se elää kauemmin kuin käyttäjänsä. Aika primitiivinen tunne sinänsä.
Nykyihmisillä on selvästi tarve liittyä perinteeseen. Sen sijaan, että ryhdyttäisiin kaskeamaan tai kehräämään omia lankoja omista villoista - siis palauttamaan arkeen menneitä työkäytäntöjä - hankitaan sellaisia esineitä, jotka ovat liittyneet entisiin käytäntöihin. Elämisen tavat ovat nykyisiä mutta niiden kehyksen, talon ja koriste-esineiden, halutaan olevan vanha. Elämäntavan muutos siis hyväksytään, eli kyse ei ole pakonomaisesta uuden vastustamisesta. Vanhaan rakennuksen vedetään tietoliikenneyhteydet, ja siellä mahdollisesti brausaillaan tai irkataan. Materiaalinen linkki vanhaan ja kadonneeseen on kuitenkin emotionaalisesti arvokas. Miksi muuten maksettaisiin suuria summia esimerkiksi antiikista, jota ei yleensä käytetä muuhun kuin kodin koristamiseen?
Noh, sosiologina voisin tietysti nähdä antiikkia käytettävän oman kulttuurikompetenssin esittämiseen. Uskon kuitenkin entisöidyissä hirsitaloissa olevan kyse muustakin, ehkä sellaisesta mielenlaadusta, jota kyynisyyteen taipuvainen Bourdieunsä lukenut sosiologi ei tutkimuskohteessaan tahdo nähdä...
Viimeisimmät kommentit