On erittäin terveellistä purkaa koko irtaimistonsa ja pakata se. Materian määrä on hämmästyttävä. Kaapeista ja laatikoista nousee esineitä, joita ei ole tarvinnut vuosiin ja joita ei kenties koskaan käytä. Muuttokiireen keskellä ei kuitenkaan pysty heittämään turhuuksia menemään. Kutakin esinettä täytyy mielessään punnita ennen kuin tuhon tielle lähdetään. Ovatko tähän purkkiin liittyvä muistot todella tärkeitä vai näennäisen tärkeitä? Voinko elää ilman tuota vaasia? Lukeeko tätä kirjaa enää kukaan?
Kierrätykseen on nyt meidän kodistamme lähtenyt varmaan kuutio vaatetta. Ne kiersivät serkulleni. Astioiden ja kirjojen katselmointi alkaa nyt muuton jälkeen. Keittiövarusteemme eivät nimittäin mahdu uuteen kotiin. Niitä on pakko karsia. Sama pätee arkistoituihin papereihin.
Itse muutto sujui sähäkästi räntäsateesta huolimatta. Muuttopalvelu Niemi hoiti homman ammattimaisin ottein. Onneakin oli mukana - saimme auton suoraan porttikongin eteen, joten kadun liikennettä ei jouduttu katkaisemaan kirkkaanpunaisella kuorma-autolla. Muutamia kireitä ilmeitä kyllä körötteli kapeikon läpi.
Kyky heittää tavaroita pois, tai siis kierrättää, ei ole lahja ,jolla minä olen siunattu. Hamsterius sen sijaan on. Nurkat ovat täynnä tavaraa ja itken jo nyt ajatuksesta että joskus tulevaisuudessa on pakko muuttaa ja KAIKKI tämä tavara roudatava jonnekin... Silloin viimeistään pitäisi oppia poisheittämisen jalo taito. Must...let...go....
Hienoa että iso viherkasvinne pääsi uuteen kotiin.Toivon leikatulle yksilölle reipasta kasvua!
Kirjoittanut: piua | 18.1.2007 klo 16.41.27 Europe/Helsinki
Kiitos. (Palasin juuri matkoilta, ja yritän saada mahdollisimman pian kiintoisia uusia posteja...)
Kirjoittanut: nieminensundell | 25.1.2007 klo 16.43.36 Europe/Helsinki
Aah...kyllä tekisi mieli taas muuttaa. Olenkin aloittanut jo salakavalan asianpohjustamisen, kohta perheen järkevämpi yksikkö murtuu :-)
Muuttamisessa parasta on mielestäni nimenomaan se, että pääsee kovalla kädellä heittämään näennäisen tärkeää roinaa kierrätykseen. Mutta on todella, _todella_ vaikeaa luopua tavaroista, jos nimittäin alkaa siinä tilanteessa pohtimaan tarvitseeko tavaraa ehkä todennäköisesti jollain varmuudella joku päivä jossain...
Itselläni on tapana kysäistä itseltäni, että milloinkas viimeksi käytit tätä tavaraa. Ja jos en ole vuoteen pariin siihen kajonnut, se lentää pihalle.
Toinen hyvä periaate on, joka toimiikin jollain tasolla, että jos ostan jotain, niin jotain lähtee pois, eli pyrkimys nollakasvuun. Tämä sääntö ei tietenkään päde kirjoihin, eikä moottoripyöriin :-)
Parempi muutama rakas kuin monta puolivillaista esinettä
Kirjoittanut: Sami O | 26.1.2007 klo 13.54.29 Europe/Helsinki
No, meillä siirtyi turhaa rompetta mukana aika lailla. Nyt kun on oikeasti havaittu, etteivät ne mahdu mihinkään, alkaa sortteeraaminen. Koska kamat ovat olohuoneen lattialla, ei voida kauan odotella inspiraatiota vaan on aloitettava heti. Sen jälkeen otamme nollakasvuajatuksen käyttöön.
Kirjoittanut: nieminensundell | 29.1.2007 klo 13.46.08 Europe/Helsinki