Toki kaikki tieto on paikallista, siis syntynyt jossain erityisessä tilanteessa. Toki taidekin syntyy johonkin aikaan ja paikkaan ja siten edustaa (tai kritisoi :-) niitä arvoja. Toki pitää mennä kohti uutta. Silti minun on hankala ymmärtää seuraavanlaisia reaktioita:
Olin taannoin Oslon kansallismuseossa erään akateemisen erittäin tiedostavan britin kanssa. Satuimme minun mielestäni hurmaavan kirjastohuonetta esittävän maalauksen kohdalle. Ilmaisin ihastukseni. Britti nyrpisti. Kyseessä oli porvarillinen tekele, joka oli so typical.
Maalauksen kirjastohuone on selvästi porvariskodista, jossa ei näy ihmisiä, vain esineitä. Se on nimenomaan yksityinen paikka, johon on koottu porvarillista vaurautta ja johon muilla ei ole pääsyä. Kuvan tehnyt taiteilija oli nainen, joka pitäytyi tällaisessa pienessä aiheessa kodin piirissä.
Juuri näistä tai kenties muistakin syistä tästä maalauksesta ei olisi tullut pitää.
Olen samaa mieltä brittiystäväni kanssa siitä, että esineisiin ja käytäntöihin on pakattu mukaan arvoja ja tällaisistä salamatkustajista tulee olla tietoinen. En kuitenkaan heittäisi taidetta menemään siksi, että se edustaa vanhoja tai muutoin epätoivottuja arvoja. Mielestäni voin yhtäaikaa olla tietoinen kuvan ideologisista kytkennöistä ja silti pitää siitä. En ylipäätään ole mieltynyt äkkivääriin tulkintoihin toisten tekemisten oikeudesta ja vääryydestä.
Oslossa näkemämme taulun maalasi Harriet Backer vuonna 1902. Hänen maalauksiaan voi katsella myös verkossa - tässä linkki nimenomaiseen työhön, joskin kuva näyttää jotenkin väärältä eikä pelkästään epätarkkuutensa takia. Ostin itse maalausta esittävän kortin, jossa värit ovat paljon syvemmät. Verkossa oleva kuva on ylivalottuneen oloinen. Älkää siis tuomitko Backeria ihan heti :-)
Viimeisimmät kommentit