Joku matkatoimisto mainosti lähtemään kun vielä voi. (Kumma juttu, en nyt löydä sitä verkosta, onko se poistettu vai olenko nähnyt unta?)
Hyväksymme yleisesti ajatuksen siitä, että matkailu avartaa. Nykysuomalaisen tulee matkustaa, muutoin hän on juntti. Maailman kulttuurimonumentteihin pitää perehtyä itse. Jos taas museot ja patsaat eivät kiinnosta, on aikaa coolia trekata viidakoissa. Kaukoitä on monen valinta, ja tuloillaan hittilistoille on Etelä-Amerikka.
Kun on kerran ollut puhe vaarallisista ajatuksista, niin tässäpä yksi: mitäs jos ei matkustaisi lainkaan? Mitä siitä seuraisi? Oikeasti?
Tai jos matkustaisi, niin todella valikoiden: esimerkiksi kerran vuodessa tekisi hitaan matalahiilimatkan kohteeseen, johon perehtyisi sitten kunnolla ajan kanssa. Tai jossa huoletta makoilisi toimettomana pelkästä tunnelmasta nauttien. Vai liittyisikö matkailuun kokemisen ja tekemisen velvoite? Pitäisikö esimerkiksi tehdä vapaaehtoistyötä, jolla korvaisi aiheuttamansa ilmastonmuutoshaitan?
Minun (oletettuja ja muinaisia) työmatkojani ovat yleensä vienosti paheksuneet ihmiset, jotka itse elämysmatkailevat turistittomissa etäkohteissa, siis nimenomaan lentelevät ympäri maailmaa ;-) Kumpi on välttämättömämpää, työ vai vapaa? Ovatko työmatkatkaan pakko?
Päivän kysymys: pystyisitkö luopumaan matkailusta?
Vielä julkaisemattomaan kolumniini olen pohtinut matkustamisen sosiaalista statusta, ja kirjoitin siihen:
"Olen nyt myöntänyt itselleni, että en erityisemmin piittaa matkustamisesta. Monissa matkoissa yksi hienoimmista hetkistä on ollut kotiinpaluu ja omaan sänkyyn kellahtaminen. Nyt voin perustalla näkemystäni vielä ekologisin perustein, ja saan taas tuntea itseni mukamas paremmaksi ihmiseksi ja vastuulliseksi kuluttajaksi.
Matkustamattomuus ei siis enää teekään minusta junttia nyhverö, jolla on rajoittunut mieli. Sen sijaan olen ekologinen edelläkävijä. Minun ei tarvitse matkustaa jonnekin kauas saadakseni elämyksiä, vaan etsin niitä lähempää."
Että joo, olisin valmis luopumaan matkailusta kaukaisempiin kohteisiin ja tekemään ennemmin hitaampia ja lähelle ulottuvia reissuja.
Kirjoittanut: Mari Koo | 24.3.2008 klo 9.56.42 Europe/Helsinki
Olen samaa mieltä matkustamisen vaivalloisuudesta. Monesti vannon, ettei ikinä enää :-)
Kuitenkin maailmannäkeminen oikeasti muuttaa kuvaa asioista. Ennen kaikkea matkailu on lisännyt suhteellisuudentajuani. Parasta on se, etteivät suomalaiset elämäntyylit näyttäydy ainoana vaihtoehtona - muualle muuttaisi mielelläänkin (kunhan ei sitten taas tarvitsisi matkustaa koko ajan :-)
Työkaveri kertoi sukulaisistaan, jotka eivät koskaan ole käyneet ulkomailla eivätkä aio mennäkään. Luulen, että heidän maailmankuvansa on eri kuin minun, ja matkustamattomuudelle on ehkä eri syy. Ei kuulemma kiinnosta.
Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä, millaisia kuluttajasegmenttejä matkailualalla nähdään.
Kirjoittanut: nieminensundell | 24.3.2008 klo 10.57.28 Europe/Helsinki
Minulla on myös vanhemmanpuoleinen sukulaispariskunta jotka Etelä-Amerikan vaihtovuodelta palattuani totesivat että "hyvä että kävit siellä ulkomailla niin näit ettei siellä ole mitään minkä takia toiste mennä". :) Samat sukulaiset eivät tosin myöskään usko että kuussa on käyty - mikä voi olla ihan terve epäusko, en minä sitä, mutta syynä kyseiseen uskoon on että Jumala olisi tullut vastaan jos olisi kuuhun asti menty.
Mutta siis tuosta ulkomailla käymisestä. Kuten klisee toteaa, matkailu kyllä avartaa kummasti. Pitäisikö siis osa aikuistumisriittiä (rippikoulun sijaan) olla pakollinen vierailu jossain erilaisessa kulttuurissa? Rippileiri Andeilla tai Kiinan maaseudulla?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ettei matkustamisen aiheuttamaa ilmastonmuutoshaittaa voi kompensoida mitenkään. Vapaaehtoistyö on helposti nettovaikutukseltaan haitallista (paitsi itse vapaaehtoisen minäkuvalle), kun paikallisia työntekijöitä sidotaan opastamaan pallo hukassa pyöriviä maailmanparantajia. On toki oikeasti hyödyllistä vapaaehtoistyötäkin, mutta se vaatii usein jonkinlaista soveltuvaa koulutusta esimerkiksi hoiva-, kasvatus- tai rakennusalalta. Muutaman helposti mieleentulevan esimerkin mainitakseni.
Vaikeita kysymyksiä. Jaikun puolella jounikjuntunen esitti ihan hyvän huomion:
"Lentäminen on yksinkertaisesti liian halpaa. Sen reaalikustannus ja suhde käytettävissä oleviin tuloihin pitää saada 80-luvun alun tasolle. Helppo paikka verottaa ja näin alentaa eräitä muita veroja."
Jos matkustaminen olisi kalliimpaa, sitä tulisi tehtyä ehkä harkitummin. Olen sitä mieltä että matkailu on tietynlainen jokamiehenoikeus mutta ehkä sitä pitäisi jotenkin verotuksen ja esim. Demoksen Helsinki-visiossa ehdotetun "hiilitaseen" tyylisen ratkaisun avulla hillitä. Hiilitaseella viittaan ajatukseen jossa yksilön ekologista jalanjälkeä tarkastellaan kokonaisuutena. Jos lämmittää maalämmöllä ja kulkee työmatkat julkisilla, saa matkustaa enemmän kuin sähkölämmöllä kotiaan korventava yksityisautoilija. :)
Kirjoittanut: Mikko Eerola | 24.3.2008 klo 18.13.24 Europe/Helsinki
Toim huom: tämän kirjoituksen kommenttikeskustelu hyrisee Jaikun puolella: http://nieminensundell.jaiku.com/presence/29797773#c-894967
Kirjoittanut: nieminensundell | 24.3.2008 klo 18.47.51 Europe/Helsinki