Roope Mokka kirjoitti taannoin Jaikussa ja vähän muuallakin siitä, miten downshiftaajien ei tulisi vetäytyä kokonaan työelämästä vaan tuoda ammattitaitonsa yhteiskunnan hyväksi. Oravanpyörästä poishyppäävän pörssimeklarin ei siis pidä perustaa alpakkatiloja vaan tehdä työtä pienissä erissä esimerkiksi kansalaisjärjestöissä.
Olen samaa mieltä. Mutta. Se mikä ihmisen saa perustamaan alpakkatilan – yksi haaveeni nimittäin - on kyllästyminen ihmisiin. Kun jatkuvasti taistelee tuulimyllyjä vastaan monen eri toimijan verkostossa, saattaa väsyä nimenomaan siihen itseensä, siis verkostossa toimimiseen. Mitä poliittisempi toimintaympäristö, sitä väsyttävämpää naruntyöntäminen on.
Eikä aina ole edes kyse politiikasta. Usea tuotekehityshanke on aika tappoa. Niistä on päästävä välillä sapatille.
Tulin lottopottikeskustelujen yhteydessä pohtineeksi, mitä tekisin jättivoitolla. Tiedän jo. Perustaisin Helsinkiin Slow Life Centerin. Se on alpakkatilaa kaupunkilaisempi skenaario. Kyse olisi puolijulkisesta olohuoneesta.
Slow Life Center voisi hyvinkin edistää sosiaalista yrittämistä ja kansalaistoimintaa. Se ei ole työnteolle vastakkainen vaan se nimenomaan tarjoaa ajan ja paikan hitaalle kypsyttelylle. Siellä olisi hyvä piirustustilat eli seinäpintoja, joihin saa kiinni paperia tai joihin saa piirtää suoraan. Siellä olisi hyvää eettis-ekologista lähiruokaa. Siellä saisi intialaista päähierontaa.
Mukaan haluava voisi hakea paikkaa esimerkiksi kuukaudeksi. Osallistujiahan ei voi olla tilaan nähden liikaa, muuten tulisi angst. Keskukseen tultaisiin joka aamu, ja siellä lorvittaisiin luovasti koko päivä, paitsi jos joku idea saisi liikettä aikaan. Kelloja ei olisi näkyvissä. Puhelimet pidettäisiin kiinni tai hiljaisina. Keskityttäisiin saamaan assosiaatioita.
Hyvän SLC-session jälkeen voi virkistynyt aivokas palata työnsä tai opintojensa pariin. Tai mennä hoitamaan alpakoita.
En valitettavasti voittanut lotossa.
Viimeisimmät kommentit