Sveitsi on paikoitellen kovin suomalaisen näköinen. Osa kerrostaloista on samannäköisiä kuin suomalaiset 1950-luvun kerrostalot. Oma talomme on kuin Herttoniemestä, tosin Suomessa ei varmaan ympättäisi alumiiniprofiilista parvekkeita vanhaan taloon. Käytännöllisyys tuntuu menevän tyylin edelle. Paitsi niissä vanhoissa puurankataloissa, joita on entisöity ja kalkittu ikiaikaiseen tyyliin.
Paikallisilla ihmisillä on samoja tyylejä kuin suomalaisilla. Ketjutaskuisia farkkuhevandereita notkuu eteenpäin kaupungilla bänditeepaidoissaan, ja heidän silmälasinsa ja joskus hiuksensakin ovat kovin pohjoismaista väriä ja mallia (tai toisinpäin). UK:ssa tätä lajia näki harvemmin.
Naiset värjäävät hiuksiinsa samanlaisia vahvoja punaisia kuin kotimaassa, tosin ilmiö ei ole aivan yhtä yleinen. Brittinaisethan pääasiassa vaalentavat hiuksiaan. Ja useimmilla täkäläisillä naisilla on matalat kengät. Tässäkin suhteessa Englanti ja Hollanti ovat keskenään samantyyppisiä - naisellisuutta kirjaimellisesti korostetaan.
Voisikohan suomalaisten vuosisatainen kiinnostus saksalaiseen kulttuuriin olla tuottanut tällaisia samanlaisuuksia, vai onko kyse sattumasta? Mistähän näkisi stipendiaattien ja vaihto-oppilaiden kohdemaita viimeiseltä sadalta vuodelta? Kävivätkö esimerkiksi arkkitehdit vielä 1930-luvulla Saksan suunnalla? Mitä tulee populaarimusiikin lajeihin, havainnot saattavat selittyä myös asuinkaupunkien eroilla. Silti olen sitä mieltä, että hevi on Keski-Euroopassa salonkikelpoisempaa kuin Englannissa.
Viimeisimmät kommentit