Viime päivinä on tullut muutamaan otteeseen juteltua kavereiden kanssa tekemisen intensiteetistä. Tuntuu vaihtelevan kovasti: joillain on laimea ote elämään, jotkut paahtavat suurin tuntein. Siltä väliltä on väkeä sitäkin enemmän. Kaikki sallittakoon. Silti on rasittavaa päätyä työpajaan, jonka fasilitoijilla tuntuu olevan tavoitteenaan pitää työtapa mahdollisimman pienenä ja kontrolloituna. Ikään kuin tehtäisiin kuiskaamalla. Pidetään mieto hymy huulilla, kun artikuloidaan yliharkittuja lauseita. Muovia, sanon minä. Tai beessiä.
Tämän kautta tuli mieleen Björkin biisi Violently happy. Nimessä on jotain erinomaisen osuvaa. Itse biisi on yllättävän kontrolloitu tekstiin verrattuna. Tai ehkä juuri siksi.
Viimeisimmät kommentit