Kiinnostavaa, miten kouluja mielellään käynyt väki jatkaa töissäkin nimenomaan kirjojen lukemista. Lukulistat ovat avain todellisuuteen. Itse taidan olla empiristi. Ihmisten parissa saa tietoa siitä, mitä tapahtuu ja miten tapahtumat koetaan. Median sirpaleista voi koota tarinaa. Tulevaisuutta voi myös kuvitella ja tehdä. Itse.
Luen ennemmin historiaa kuin hypepokkareita ennakoinnin muotiteemoista. Niiden perusidean saa helposti selville keskusteluissa. Visionääristen tulevaisuuskirjojen suurin ongelma on kuitenkin se, että ne esittävät useimmiten vain vision. Tai tarkemmin: ongelma on se, että jotkut ottavat tuon vision henkilökohtaiselle lobbausagendalleen koko totuutena ja alkavat uskoa ja varautua vain siihen.
Ajatellaan nyt vaikka työn tulevaisuutta. Iso osa seuraamastani somekeskustelusta käsittelee tietoteknisesti rakentuneen asiantuntijatyön mahdollisuuksia eli verkottunutta, luovaa kehittämistyötä. Työn tulevaisuutta ajatellaan usein vain kehitystehtävien vaatiman tietävän ja vapaan toimenkuvan kautta. Iso osa arkisesta työstä on kuitenkin jotain muuta. Ja tulee olemaan jonkin aikaa, vaikka robotteja pian pukkaisikin. Kuka ajattelisi näitä töitä? Missä ovat kirjat elämysten ja palveluiden tekemisestä?
Sekä-että-ajattelun puolesta.
Viimeisimmät kommentit