Meinasin sanoa, että joka kevät puiden vihreys tuntuu yhtä hienolta. Mutta se tuntuu itse asiassa joka vuosi entistä hienommalta. Iän myötä elämää ja sen merkkejä osaa arvostaa aiempaa syvemmin. Kun seuraa läheisten ikääntymistä tai oman kehon rappeutumista, kaikki kasvava, liikkeessä pysyvä ja kukoistava näyttää ihmeeltä. Että vielä kerran luonto ponnistaa talvea vastaan. Että taas saatiin lehdet kasvatettua ja kukat auki.
En yhtään ihmettele, että jotkut aiempien vuosituhantien jumaluudet liittyivät luontoon ja että vuodenaikoja juhlittiin. Keskikesä - se todella on upea. Ja talven pimeyden taittuminen todella ansaitsee huomiota. Muinaisiin juhliin pitäisi ehkä paneutua entistä tarkemmin ja lainata sieltä tapoja omaan ajanviettoon.
Viimeisimmät kommentit