Esinetarinoita

Samat naamat

Blogi on ollut hiljainen, eikä se millään tapaa ole myöskään heijastellut uutta työtäni aluekehittämisessä ja hallinnossa. Mutta nyt.

Eräässä lounaspöydässä viikon aikana kohtasin ihmisiä, jotka puhuivat maakuntauudistuksesta. Tiedättehän, sotenkin sisältävä soppa, joka on asiantuntijoiden mukaan suurin muutos Suomen hallinnossa sataan vuoteen. Kaikki mullistetaan. Syntyy uusi hallinnon kerros, ja tulee paljonpuhuttua valinnanvapautta. Maakuntien kasvua, kehittämistä ja työllisyyttä koskevat lait ovat paraikaa työn alla, siksi kuhina on melkoinen.

Siinä lounaalla sivuttiin sitten uudistuksen valmistelua, ja totesin ettei mikään muutu, jos ihmiset eivät vaihdu. Vastapäätä istunut pitkän linjan maakunnallinen edunvalvoja sanoi, etteivät ne tietenkään vaihdu, samoja ovat kuin ennenkin. Ja että se on hyvä asia, koska mistäs sitä osaamista muuten saataisiin. Ei sitä muilla ole.

Ookei. Eli Suomessa on pulaa hallinnon osaamisesta. Ja että uuden maakuntahallinnon vaatima osaaminen on identtinen nykyisen maakuntahallinnon vaatiman osaamisen kanssa. Tulee muutama laki ja organisaatiokaavioita, mutta muuten ollaan kuin ennenkin.

Mitähän tähän nyt laittaisi. Ehkä on parempi, etten laita mitään.

Uusi pyhä lehmä

Ennen kuin edes aloitan, lienee hyvä todeta, etten ole autoilija. Minulla on polkupyörä, mutta useimmiten kävelen tai käytän bussia.

Näittekö tätä pikku-uutista polkupyörän ja pysäköidyn pakettiauton yhteentörmäyksestä? Facebookissa uutinen sai raivokkaita kommentteja, ja kanssakommentoijia kategorisoitiin railakkaasti heidän taustoista mitään tietämättä. En osallistunut keskusteluun muutamaa tykkäystä lukuunottamatta, mutta laitanpa tähän pari havaintoa.

Pyöräilystä on tullut niin poliittisesti korrekti asia, ettei huonostikaan käyttäytyvistä pyöräilijöistä saa sanoa poikkipuolista sanaa. Se olisi autojen puolustamista. Siis autojen, ei kävelijöiden. Tämä on mielenkiintoinen lipsahdus, eikö?

Pyöräily sinänsä ei minuakaan haittaa, tietenkään, sen sijaan minua kyllä haittaa se, että kävelijöiden ja pyöräilijöiden tulisi käyttää samoja kapeita väyliä muun muassa uutisen tapahtumapaikalla Lauttasaaressa. Nopea pyörä, kiva lycra-asu ja alamäki tuntuu olevan vastustamaton yhdistelmä monelle mieskuntoilijalle. Vauhtia on yhtä paljon kuin autoilla. Silti he ajavat jalankulkijoiden seassa. Siellä heidän kai sääntöjen mukaan kuuluukin ajaa, mutta eivätkö Länsiväylän vähemmän kävellyt kevyen liikenteen väylät sopisi paremmin mamilien ajotyyllin?

Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun unohdan katsoa sivulleni ja taakseni ennen kävelykurssin muuttamista. Viimeeksi maanantaina takaani sujahti täysin äänetön fillaristi juuri, kun olin ajatellut astua askeleen taemmas bussipysäkillä. Olisiko syytä alkaa käyttää pyöräilykypärää kävellessä? Sillä saattaisi välttää kallovamman sitten, kun miltei väistämätön yhteentörmäys tapahtuu. Lienee myös syytä muuttaa pois pahimman ruuhkaväylän ääreltä ennen kuin vanhenee hitaasti reagoivaksi ja haurasluiseksi.

Hassuinta tässä kuitenkin on se, että pyhiä peltilehmiä ideologisesti vastustavista pyöräilijöistä on tullut juuri samanlaisia kuin raivokkaimmat autoilun puolustajat. Samalla pyöräily nähdään vain ja ainoastaan suhteessa autoiluun, ja jalankulkijat jäävät asetelmassa näkymättömiin, vaikka heidän osansa on kyllä nykytilanteessa vähintään yhtä huono kuin fillaristien. Johtuisiko jalankulkijoiden demografiasta? Ja himopyöräilijöiden demografiasta? Lapsien ja vanhusten ääni - kenties naistenkaan - ei tässä enää kuulu, kun eri liikkumisvälineisiinsä identifioituneet alfaurokset mättävät toisiaan.

Ainoa hauska puoli tässä on se, että nykykeskustelusta tulee hassunnäköistä ajan kanssa. "Miten ne nyt noin fanaattisesti..."

Viikkojen 46 ja 47 esine

Viime viikko sujahti sukkelasti, joten perjantaina päätin jättää esineet sikseen. Viikkojahan voi niputtaa, varsinkin näin pimeään aikaan, jolloin aika on yhtä mustaa kimpaletta eikä valoa näy kuin Airamissa.

Näiden viikkojen esine on kirkasvalokuulole, jota minulla ei ole mutta pitäisi varmaan olla.

Viikon 26 esine

Mahtava Suomen kesä ilahduttaa meitä lämmöllä ja paisteella, tai sitten ei. Viikon 26 esine on puuttuva villatakki. Takki on tietty toisessa kodissa. Uutta en osta, koska tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis. Sitä paitsi kohta jo lämpenee. Oikeasti.

Hyvää pääsiäistä!

 

Tärkeintä on julistaa voittaja

Ulkona on kirkas talviaamu, puut kimaltavat huurteessa, ja pakkasta on -9C. Kylmää säätä on ollut koko kulunut viikko, ja ensi viikkokin on ilmeisesti yhtä kylmä.

Vaikuttaa siltä, että hollantilaiset pääsevät tänä vuonna pitkän tauon jälkeen luistelemaan perinteisen maratoninsa Elfstedentochtin. Vaikka luistelutapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1909, se on pystytty pitämään vain viisitoista kertaa, edellisen kerran 1997. Sen verran harvinainen on kova talvi - jää ei ehdi normaalisti jäätyä riittävän kantavaksi kestämään tuhannet luistelijat, jotka haluavat kiertää yksitoista kaupunkia 200 kilometrin matkalla.

Mielenkiintoinen yksityiskohta kilpailun historiassa on se, että johdossa olevilla oli ennen tapana luistella yhdessä maaliin, siis käsi kädessä niin, että molemmista tuli voittajia. Tapa kiellettiin. Vuonna 1956 voittajaa ei julistettu lainkaan, koska peräti viisi luistelijaa ylitti maaliviivan yhdessä. Tärkeintä ei siis ole osallistuminen vaan voittaminen...

Ja mitä kertoo Hollannista se, että naiset ovat saaneet osallistua vasta vuodesta 1985? Edelleenkään he eivät saa palkintoja ;) .

Räväkkää vuodenvaihdetta!

Ja loistokasta monipuolista ihan uudenlaista vuotta 2012!

Hyvää joulua, Merry Christmas, auguri!

Ensimmäisen vuoden tilinpäätös

Noin vuosi sitten perustin toiminimen. Alun perin ei pitänyt ryhtyä yrittäjäksi ihan heti uudessa kotimaassa, mutta yllätyksenä ja tilaamatta tullut tarjouspyyntö laittoi vauhtia rattaisiin. Olin ajatellut hengähtää viidentoista kiivaan työvuoden jälkeen hieman.

Perustaminen kuitenkin kannatti. Olen saanut yhdistettyä sapatillisen vapaa-ajan ja ajoittaiset projektit. Asiaa helpotti sekin, että UK:ssa toiminimen perustaminen ja ennen kaikkea sen pyörittäminen on varsin vaivatonta. Toimintaa ei myöskään ole raskautettu sellaisilla sivukuluilla tai muilla velvoitteilla, joiden takia talous karahtaisi kiville hiljaisina kausina. Yhteiskunnalle meneviä maksuja maksetaan nimittäin osin jälkeenpäin tuloksen mukaan, ei etukäteen.

Muunlaisia haasteita on sitten piisannutkin. Ihan ensinnä haluaisin kiittää niitä nimettömiä kiusantekijöitä, joista on vitsikästä laittaa allekirjoittaneen yhteystiedot joihinkin palveluilmoituksiin. Juu, turha googlata, ei löydy sillä tavalla. Joko numero oli suljetussa ympäristössä tai sitten paperilla. Mutta kun nainen ryhtyy yrittäjäksi, niin pitäähän siitä veistellä vanhanaikaisesti. Tavoitteena lienee myös ollut, että näin aikaansaatu ahdistelu väsyttää rivistä lähteneen. Koska on riski, että oikeasti menestyn, pitää päästä kampittamaan...

Aluksi, siis viime kesänä jolloin puhelinkiusa alkoi, ajattelin, etten kirjoita koko asiasta, antaa olla. En anna tekijälle sitä iloa, että hän tietää kepposen onnistuneen. Koska tähän kuitenkin liittyy muutakin verkkokiusaa, on syytä kertoa, ettei tule väärinkäsityksiä. Saattaa nimittäin olla, että nimiini on luotu profiileja erilaisiin verkostoihin tai sivustoihin. Olen tästä syystä jo aikaa sitten listannut tuohon oikealle puolelle sivua ne paikat, joissa verkossa liikuskelen. Toki niitäkin on joku voinut häkätä, ja ilmeisesti onkin, ainakin Facebookin alkusyksystä 2009.

Jos olet törmännyt tämäntyyppisiin omituisuuksiin nimissäni tai haluat kertoa vastaavista tapauksista, laita viestiä (nieminensundell AT gmail.com). Kuulisin mielelläni myös tekijältä, mikä on ollut motiivi. Sähköpostiinhan voi kirjoittaa jollain tekaistulla nimellä varta vasten luodusta osoitteesta. Tosin tällaisissa asioissa tekijää ei tarvinne neuvoa, netti tuntuu olevan tuttu paikka ;)

En nyt spekuloi sillä, kuinka moni tästä kiusaamisesta on tiennyt. Välillä tuntui vain oudolta, kun asiasta varovasti kysellessäni sain prikuulleen samanlaisia vastauksia: "En sano kyllä tai ei, koska en asiasta mitään tiedä." Hmmm. Ei myönnä, ei kiellä, mutta käyttää samaa vastauskaavaa kuin edellinen tyyppi.

Aloitan toisen vuoden kuitenkin hyvillä mielin. Töitä on ollut ja on. Käytännössä en ole markkinoinut lainkaan, siis sellaisella tavalla kuin markkinoinnin oppikirjoissa asia esitetään. En ole kontaktoinut tuntemattomia yrityksiä, en ole laatinut esitystä eri palveluista (paitsi hieman blogiin) enkä hirveästi edes verkostoitunut. Työtapani ja osaamiseni istuvat parhaiten räätälöityihin projekteihin, joihin minua ovat kysyneet entiset työkaverit, jotka haluavat juuri tämänlaisen tekijän. Tuskin osallistun jatkossakaan kilpailutuksiin, joskin voin hyvinkin kokeilla uusia aluevaltauksia.

Viime vuoden projekteissa syvennyin kiinnostaviin teemoihin (internetin tulevaisuus, maaseutu). Tänä vuonna ajattelin katsoa internettiä entistäkin sosiologisemmin ja ehkä miettiä muidenkin teknologioiden sosiaalista paikkaa. Tosin amerikkalainen yrittäjäkollegani sanoi, et on ihan turha suunnitella teemoja. Yhden hengen yleiskonsulttifirma tekee mitä asiakkaan mieleen pälkähtää, eivätkä suunnitelmat koskaan pidä paikkaansa. Mikäs siinä, uusiin aiheisiin siis!

Ehkä tapaamme syksyllä!

Hyvää joulunaikaa!

Viettäkää rauhallinen joulu, vaikka nyt lienevät ne kiireisimmät hetket vielä edessä. Itse laitoin työt jo pakettiin ja keskityn viimeisiin valmisteluihin. Tästä ei joulu valkene :)