Esinetarinoita

Viikon 19 esine

E6.

Viikon 18 esine

Sain tänään pc:n. Sen mukana tuli myös erillinen näyttö, näppis ja hiiri. Se se on kunnon toimistoelämää!

Silmät auki, applettaja!

Olen joskus marissut elektroniikan tuotannon olosuhteista, ainakin Feisbukissa jossen täällä. Alihankkijoiden prosessit eivät taatusti kestä päivänvaloa silloinkaan, kun valmistuttaja niin toivoo. Tässä Antti Isokankaan napakka kirjoitus siitä, kuinka meidän tulisi vaatia Applelta, Nokialta ja ihan kaikilta muiltakin tekoja elektroniikan valmistuksen haittojen korjaamiseksi.

Toivon että tästä tulee kansanliike. Vaatimalla puhtaampaa elektroniikantuotantoa ja eettisiä työoloja vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään ja Kiinan luontoon. Muodostakaa vaikka samanlaisia toimintaryhmiä kuin ihmisoikeuksien valvojilla on. Ottakaa seurantaanne firmoja ja laittakaa säännöllisesti postia. Kysykää, kysykää niin kauan että toimintatapojen on pakko muuttua.

Peittoaa Suomikuvanäpertelyt ja muun turhan. Fokusta, hyvät ihmiset, fokusta (sanoo äärimmäinen generalisti ;).

Sitkeä tuotevisio

Kun aikoinaan puhelinten pienentämistä tai uutta muotoa mietittiin, rannepuhelin pompsahti aina muotoilijan paperille ja insinöörin päiväuniin. Mikähän lienee ensimmäinen scifipätkä, jossa ranteeseen on ympätty kognitiivista toimintaa edistävä vempele? Jos ei nyt ihan tietokone, niin ainakin puhelin. 1970-luvun ja 1980-luvun digitaaliset rannekellot ainakin tartuttivat ostokuumeen teknofriikkiin kuluttajapopulaatioon - pääasiassa kai nuoriin miehiin tai poikiin. Olipa Seikolla silloin jo ranneteevee!

Nyt niitä taas uneksitaan. iWatch2 on siis unelma, ei Applen tuote. Akku- ja näyttöteknologiat ovat tosin saattaneet kehittyäkin niin paljon, että laitteesta tulisi siedettävän kokoinen. Ja siinä olisi värinäyttö. Eikä sitä tarvitsisi ladata kesken päivän.

Mutta miksi iPhonettaja laittaisi puhelimensa piiloon, jos kuitenkin haluaa seurata saapuvia viestejä? Ettei pudota sitä? Onko muita käyttötilanteita kuin metropolin junassa pendelöivä digisti, joka haluaa tutkia saapuvat viestit yksikätisesti ruuhkajunan kahvassa roikkuessaan? Kokouksessa kellon vilkuilu on ihan yhtä epäkohteliasta kuin puhelin räplääminen. No mutta onhan tämä konsepti klassikko sinänsä. Kyllä sen joku ostaisi, kokoelmiinsa jos ei muuten.

Jos muuten kellot kiinnostavat, niin suosittelen kevätreissua BaselWorldiin. Tänä vuonna et enää ehdi, varaa hotelli ensi vuodelle, niin pääset mukaan!

Pieniä esinehavaintoja

Unohdin digitaalisen ulkolämpömittarin aurinkoon, vaikka vain sen anturi saisi olla ulkona. Näyttöön ilmestynyt musta alue kuitenkin hävisi, kun mittari pääsi ansaitsemaansa varjoon. Parvekkeella on ilmeisen kuuma, ei kannattane hankkia parvekekukkia. Alkaa myös selvitä, miksi ikkunoiden ulkopuolella on metalliset sälekaihtimet.

Tänään lajittelin talon paperipostin lattialle. Sen verran monia kirjeitä, ilmoituksia ja laskuja on saapunut, että lajittelu auttaa arkistoimaan paperit nopeasti, kunhan rei'ittäjä löytyy.

Olen oppinut vastaamaan lankapuhelimeen niin, ettei itse kone nouse ilmaan luurin mukana. Luurin mittavirhe nimittäin kiinnittää sen niin tiukasti alustaansa, että puhelimesta on pidettävä kiinni toisella kädellä toisella luuria irrottaessaan. Täällä siis käytetään edelleen lankalinjoja.

 

Viikon 8 esine

Tällä viikolla on kärsitty puuttuvasta skannerista. On oikeastaan kärsitty jo pidempään. Vanha kopiokone-skanneri-yhdistelmä ei ole jutellut uudempien Apple-tuotteiden kanssa, enkä jostain syystä ole löytänyt sen softaan päivitystä. Juuri nyt en ole varma, etsinkö edes kunnolla.

Havainto on joka tapauksessa se, että erilaisia sopimuksia tehdessä pitää saada käsin allekirjoitettu printti takaisin digimuotoon ja matkaan. Täytyypä valita uusi skanneri aikanaan huolella, että järjestelyt alkavat sujua eikä tarvitse takuta vaikkapa käytettävyysongelmien kanssa. Toivon mukaan ei kuitenkaan tule tällaista paperisumaa edestakaisin läheteltäväksi kuin nyt on ollut.

Verkkoelämä järjestykseen

Olen pitkään harkinnut Facebook-kaverien vähentämistä. Eilen tein niin.

Kun liityin Facebookin joskus 2007 (muistaakseni), kavereiksi tuli koko Jaikukonkkaronkka, ja mikäs siinä, se oli hauskaa se. Sitten Feibuun alkoi ilmestyä myös niitä ystäviä, jotka eivät olleet digiaallon harjalla. Työkavereita, vanhoja koulukavereita, satunnaisia konferenssituttuja. Viestiminen alkoi ajoin olla haasteellista - onko järkeä luetella syömiään ruokia jollekin akateemiselle tuttavalle? Toki voi miettiä, kannattaako niitä luetella kellekään muulle, mutta kovasti ruoka-aihe kuitenkin ihmisiä kiinnostaa. Tuntuu erityisesti viikonloppuisin olevan monelle yhteinen teema.

Täälläkin aiemmin mainitun verkkokiusan myötä aloin tuntea oloni aika epämukavaksi sen suhteen, etten tiennyt, kuka ihmisistä verkostossani on ystävä, kuka ei. Osaa kontakteistani tuntui pääasiassa kiinnostavan oman verkostonsa ja vaikutusvaltansa kasvattaminen, ei se mitä heidän kontaktinsa sanovat. Moisesta yksipuolisesta tuuttaamisesta tulee kyllä melko kylmä fiilis.

Koska minulla on firmablogin ja Esinetarinoiden lisäksi myös toiminimeni sivu FB:ssä, päätin hieman linjata. Tulen jatkossakin pudottamaan FB:stä pois sellaisia ihmisiä, jotka pääasiassa liittyvät työhön tai muinaisiin somejuttuihin ja jotka eivät pidä minuun päin yhteyttä. Koska he eivät ole aktiivisia suuntaani, he tuskin edes huomaavat tätä muutosta. Pahoittelut kuitenkin, tällainen valikointi saattaa ärsyttää niitä, joiden mielestä verkkosuhteet ovat kaiken a ja o.

Ne joita työasiani ja linkkini edelleen kiinnostavat - sehän on mahdollista, vaikkeivat he koskaan kommentoisikaan - saavat luettavaa blogeista ja SIF:n FB-sivulta. Yritän suunnata verkkoelämää niihin. Samoin julkaisen ajoittain kaikille avoimia statuksia. En siis sulje ketään ulos, hieman vain jäsentelen eri kanavia. Mitä parhainta alkuvuotta kaikille tasapuolisesti!

Ihan kiinnostavaa mutta...

Älyvaatteet ne jaksavat sinnitellä muotoilijoiden konseptisessioissa. Vähän niin kuin älykäs koti, smart home, jollaisissa valot säätyvät itsekseen ja tietokonee luuraa kaikkien toimintojen takapiruna. Toivon vielä näkeväni, että vuosikymmenien sinnikäs keksiminen tuottaa älyvaatteen, jollaisen kuluttajakin haluaa. Ja jollaisen voi pestä ja silittää, jos on tarvis. Ja joka oikeasti ratkaisee jonkin ongelman tai on edes hauska.

Lisää herkkuja mittarimadoille

Kun tuossa edellä tuli jutelluksi ihmisten seuraamisesta, sattui samalla silmään tiloja seuraava palvelutuote. Kyseessä on Hervannassa kehitetty Wirepas, joka auttaa seuraamaan vaikka sairaalahuoneiden tai työskentelytilojen tilannetta. Onko liikaa kosteutta, mikä on lämpötila, liikkuuko siellä joku? Tai: onko happipitoisuus sopiva, miten on melun laita?

Mukava löytää teknohypen seasta tuote, joka saattaa aidosti auttaa ihmisiä. Esimerkiksi työpaikan ergonomiaa voi seurata tällä ratkaisulla. Menestystä tekijöille!

Kind-Kind-Kindle

Harkitsin aika kauan ennen kuin hankin Kindlen. En edes ostanut uusinta mallia, vaan sellaisen, jonka katsoin riittävän itselleni. Se oli tietysti tarjouksessa Amazonissa, joskin tarjoussivulta minut ohjattiin paljon kalliimman laitteen tilaajaksi, kun ilmeni, etten asu maassa, johon mainosten mahdollistama alennushinta käy. Hollantiin ei saa brittimarkkinoille suunnattujen mainosten siivittämää käyttäjäkokemusta. Ehkä hyvä niin.

Kindle on Macin tasoa aloituksen helppoudessa. Sähköä vaan koneeseen, ja wi-fi päälle. Kun laite on liitetty oman langattoman verkon käyttäjäksi, niin avot. Ei muuta kuin uusia sisältöjä valitsemaan ja laitteen logiikkaa tutkimaan.

Ainoa tenkkapoo tuli omien pdf:ien siirtämisessä. Nehän saa Kindleen vaikka raahamalla ja pudottamalla Macin Finderissa tai sitten lähettämällä sähköpostin liitteineen omaan Kindleosoitteeseen. Käytön ensiminuuteilla Kindlessä ei kuitenkaan ollut riittävästi sisältöä havainnollistamaan kansiorakennetta, joten pudotin ne väärään paikkaan. Sähköpostilla siirtäminen taas vie enemmän aikaa kuin ajattelisi - tiedostot ilmestyvät laitteen etusivulle omia aikojaan.

Hyvä hankinta tämä on. Tuore johtopäätös: lukeminen lisääntyy. Voin hyödyntää luppohetkiä junassakin lukemalla jotain hyödyllistä. Kirjat ovat liian painavia käsilaukkuun, Kindle ei ole. Maisemia on jo katseltu ihan riittävästi.