Esinetarinoita

Kestävän elämäntavan skenaariot

Tykkään kovasti näiden neljän skenaarion lähtökohdista. EU-hanke SPREADissä on kuvattu neljä kestävää yhteiskunnallista asetelmaa, joissa on eri ratkaisuja ekologiseen elämään. Kiinnostavaa on juuri se, että on normatiivisesti lähdetty kuvaamaan vain ekologisia tapoja. Nelikentässä ei ole laitaa, jossa ekoasiat olisi jätetty ratkaisematta. Tavoitetilaan on vain menty eri reittejä eri tyyleillä. Samalla neljä eri kuvausta voisivat tapahtua myös yhtäaikaisesti limittäin, niin kuin skenaarioilla on tapana. Aikajanoja hyödyntävä esitystapa tarjoaa selailtavaa useaksi illaksi.

 

Täyttä roskaa

Ai että tykkään briteistä. Nyt ne tekevät jätemateriaalitalon. Vieläpä Brightoniin.

Tulevaisuus 2030 on biotalouden

Tulevaisuusselonteon ennakointivaihe on menossa. Mukaan on toivottu kansalaisten blogikirjoituksia, tässäpä siis vastaus viikon kysymykseen "mitkä ovat Suomen kasvun lähteet".

Mikä kysymys... Onko kyse talouskasvusta vai henkisestä kasvusta? Maanahan Suomi tuskin kasvaa, siis siirtää rajojaan. Siispä rajaan hieman. "Mitkä asiat kasvavat ja kasvattavat Suomen taloutta?"

Suomessa on pohdittu biotaloutta tai bioyhteiskuntaa erityisesti vuoden 2010 hujakoilla, jolloin valmistui biotalousaiheisia raportteja ( Kohti biotaloutta on varsin mainio). Biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä siten, että uusiutumattomien materiaalien ja energianlähteiden käyttö voidaan vähitellen lopettaa. Kyse on siis isosta siirtymästä: fossiilitaloudesta biotalouteen, ellei peräti biokauteen. Näin haitalliset ilmastonmuutosta kiihdyttävät päästöt saadaan kuriin ja hupenevat luonnonvarat korvattua ekologisemmilla vaihtoehdoilla. Kuka tällaista voisi vastustaa?

Tällaiseen muutokseen tarvitaan vaikka mitä: uusia asenteita ja ajatuksia, keksintöjä ja kokeiluja, paljon tutkimusta ja tuotekehitystä, monenlaista monenkeskistä yhteistyötä ja tietysti biotalouspolitiikkaa. Biotalousstrategiaa on myös kaivattu. Sitä ehdotettiin jo 2010 raporttien johtopäätöksissä. Ehkä sellainen pian saadaan.

Valtiojohtoinen politiikka ei tietenkään ole ainoa muutosta aikaansaava juttu. Biotalouteen johtavia innovaatioita tehdään tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä. Ja asiakkaat ostavat näitä tuotteita (silloin kun on kyse kaupallistettavista innovaatioista). Missään nimessä ei kuitenkaan voida ajatella, että pelkkä asiakkaiden kysyntään vastaaminen auttaisi biotaloutta eteenpäin. Yksittäisen kuluttajan on hankala mieltää, mikä kaikki on biotaloutta, vaikka osa siitä onkin vanhaa tuttua, vaikkapa kestävästi hoidettua maataloutta. Biotalous on pitkälti tuotannollinen asia, siinä on kyse prosesseista, ainekierrosta sekä uusista raaka-aineista ja energiamuodoista.

Ilman yhteistä, politiikkana ilmenevää tahtotilaa biotalous ei siis tapahdu. Biotalouden pitää olla kaikkien asia. Sen pitää olla ennen kaikkea tulevaisuusselonteon asia.

Huono ajoitus

Juuri eilen meillä rajattiin asennushiekka-alue puulaudalla. Lautaa maahan kiinnittävät vaarnat eivät olleet kovin sievät, hieman liian korkeatkin, mutta pääasia että hiekka on paikallaan. Ja nyt sitten löysin Kekkilän tuotteen, joka olisi ajanut saman asian helpommin ja kauniimmin - joskin varmasti myös kalliimmin ja epäekologisemmin.

Viikon 27 esine

Nyt rulettaa muistikirja. Olen tavannut niin kiinnostavia ihmisiä, että ajatuksia on saanut raapustaa talteen urakalla. Tämän päivän kiinnostavin ajatus on muinaisteknologioiden uusiokäyttö. Ajatellaan nyt vaikka maakellaria, joka pärjää sähköittäkin kesä- tai talvimyrskyistä piittaamatta. Tai erilaisia tekniikoita, kuten punominen, jolla saisi uudentyyppisistäkin biopohjaisista kuiduista kenties kestävämpiä. Tai hapattamista, jolla ruoka saadaan säilyväksi vähemmällä energialla kuin pakastimessa.

Aiemminhan tällaiset arkaaiset asiat on kai pitänyt poishävetä, koska ne liittyivät köyhään elämään, jossa ei teollisia tuontitavaroita osteltu. Mieluummin jäljiteltiin pappiloissa ja sittemmin mediassa nähtyjä uusia, moderneja tapoja. Jatkossa nämä poishävetyt ja -heivatut käytännöt saattavat olla osa kehittynyttä, kestävää elämäntapaa, jossa kuhunkin asiaan käytetään järkevintä mahdollista ratkaisua, riippumatta siitä miltä aikakaudelta mikäkin tapa on.

Teknologiahistoria - olisipa sille enemmän aikaa...

Peak Child

Peak Oil ei ole enää uutinen. Peak Child on, ja hyvä uutinen onkin.

Silmät auki, applettaja!

Olen joskus marissut elektroniikan tuotannon olosuhteista, ainakin Feisbukissa jossen täällä. Alihankkijoiden prosessit eivät taatusti kestä päivänvaloa silloinkaan, kun valmistuttaja niin toivoo. Tässä Antti Isokankaan napakka kirjoitus siitä, kuinka meidän tulisi vaatia Applelta, Nokialta ja ihan kaikilta muiltakin tekoja elektroniikan valmistuksen haittojen korjaamiseksi.

Toivon että tästä tulee kansanliike. Vaatimalla puhtaampaa elektroniikantuotantoa ja eettisiä työoloja vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään ja Kiinan luontoon. Muodostakaa vaikka samanlaisia toimintaryhmiä kuin ihmisoikeuksien valvojilla on. Ottakaa seurantaanne firmoja ja laittakaa säännöllisesti postia. Kysykää, kysykää niin kauan että toimintatapojen on pakko muuttua.

Peittoaa Suomikuvanäpertelyt ja muun turhan. Fokusta, hyvät ihmiset, fokusta (sanoo äärimmäinen generalisti ;).

Kummallinen epäsuhta

Televisiokanavat tuntuvat pukkaavan sitä enemmän luonto-ohjelmia mitä vähemmän ihmiset luonnon kanssa ovat tekemisissä. Estetisoitu ja dramatisoitu luonto kelpaa katseltavaksi, mutta ekosysteemin ehdoilla ei kuitenkaan haluta elää. Ihmisen toiminta tuhoaa yhä enemmän sitä mitä teeveestä katsotaan. Onko kyse jonkinlaisesta hitaasta viimeisestä tervehdyksestä?

Viikon 10 esine

Sattuipa kohdalleni merkillinen liikenneväline muutama päivä sitten kaupungille liikkuessani. Kaksipaikkainen urheiluauto, mitä muuta ihminen tarvitsee? Tämä vaan kulkee ihmisvoimin, eli polkuautohan se siinä.

 

Mihin menevät roskat?

Arjen materialogistiikka on kiehtovaa, niin kuin nyt jätteet. Nehän ovat aikamoinen rumba.

Englannissa roskat lajiteltiin niin, että biojäte meni pieneen kannelliseen astiaan, paperi, pahvi, metalli ja lasi vihreään isoon kierrätysastiaan ja muu jäte (paitsi puutarhajäte) harmaaseen isoon astiaan. Puutarhajäte piti joko viedä itse kaupungin kierrätyspisteeseen, tai sille piti hankkia oma noutopalvelu. Kolme ensimmäistä jätelajia haettiin kotitalon edestä sovittuina aikoina, ja jäteastiat piti tuolloin kärrätä talon eteen portin läpi takapihalta. Niitä ei saanut pitää valmiina etupihalla, koska se olisi häirinnyt naapurien esteettistä silmää. Toki naapurit auttoivat astioiden siirrossa, jos joku matkusti tai muutoin päässyt hoitamaan velvollisuuttaan.

Hollannissa jätteet jaetaan vain bioon, paperiin ja muuhun. Kovin moni ei ilmeisestikään biojätettä erittele, koska niille on koko kerrostalossa vain kaksi astiaa, joihin vielä mahdutetaan puutarhajätekin. Samoin paperille ja pahville on talossa vain kaksi astiaa. Jos taas haluaa lajitella muovin ja lasin, ne pitää itse kuljettaa siellä täällä asuinalueilla sijaitseviin keruusäiliöihin, jotka ovat puoliksi maan sisällä. Muoville ja lasille on omat keruupisteensä.

Toki Englannissakin oli mahdollista lajitella lasi erilleen muusta kierrätettävästä itse, jos vain meni samaan kaupungin jätepisteeseen, jonne vietiin puutarhajäte (jota muuten olikin runsaasti varsinkin keväällä ja syksyllä) ja lukuisa määrä muita jätelajeja. Elektroniikka meni omaan jakeeseensa, ja niin meni myös kokolattiamattomateriaali, jolle oli oma jätelavansa. Puutavarakin laitettiin omaan lavaansa. Lajeja oli muistaakseni yli kymmenen.

Tämänhetkisen kokemuksen mukaan perusbritti toimii ekologisemmin kuin perusholtsu, vaikkei kokolattiamattojen perusteella ehkä uskoisi. Kaupungin jätepisteellä oli jatkuva kuhina, kun ihmiset toivat sinne ylimääräiset romppeensa vaatteista maaleihin ja öljyihin. Kuulin vastikää, että Amsterdam olisi luopunut lajittelusta kokonaan - kaikki vain poltetaan kovassa lämpötilassa. Kumpi sitten viime kädessä on ekologisempaa, mene ja tiedä.

Hollantilainen erikoisuus on se, että maahan upotettu muovijätesäiliöt suljettiin käytöstä uudenvuodenjuhlien ajaksi. Ilmeisesti olisi liian suuri houkutus pudottaa muovin sekaan pari ilotulitetta. Kaduillahan poltettiin kokoissa joulupuita ja muutakin ylimääräistä, ihan taatusti ilman lupaa :)