Esinetarinoita

Viikon 15 esine

Tämän viikon esine on byrokratiakansio, johon olen koonnut Hollannin ajan asiapapereita. En viitsi sanoa enempää. Onneksi tämänkertainen hakutehtävä oli helppo.

Euroopan ytimessä, osa 1

Alaluokilla luimme Euroopan maantietoa (tieto on parempi sana kuin tiede tässä yhteydessä). Opettelimme maiden elinkeinot, asukasluvun, tärkeimmät kaupungit ja lipun. Muistan Saksasta puhutun erityisen painokkaasti, olisiko ollut vakaan markan ja laadukkaan teollisuuden ansiota. Ruhrin alue tuli tutuksi, ja ilmansaasteista puhuttiin. Muistan hyvin harmaanruskean näkymän teollisuusalueelta. Ei tehnyt mieli matkata sinne.

Rein-joen proomuista saattoi myös olla kirjassa kuva, niin muistelisin, ainakin opettajan dioissa, jos ei kirjassa. Muistelen, että opetus oli aika vaativaa ollakseen ala-astetta: meidän oletettiin olevan kiinnostuneita joen merkityksestä logistisena kilpailuetuna, nykykieltä käyttääkseni. Jokea pitkin liikkuivat raaka-aineet ja teollisuustuotteet. Linnoista tai viinitarjoista puhuttiin vähemmän, niihin päästiin vasta lukion saksantunneilla. Eurooppalaisen työn maisema tuli kuitenkin tutuksi.

Huomasin muutama viikko sitten, että olemme nyt asuneet sekä Reinin alajuoksulla tai oikeammin Rein-Maas-deltan maisemissa että sen alkulähteiden lähettyvillä (Alpine Rhein). Yksi Reinin haaroista nimittäin laskee mereen Rotterdamin editse eli lähellä Delftiä, kävimme tuota kohtaa katsomassakin Hoek van Hollandissa. Meidän nykymaisemissamme taas kulkee Töss-joki, joka laskee Reinin systeemiin, en tarkkaan tiedä missä muttei kaukana kuitenkaan. Töss on nimittäin vai muutaman kymmenen kilometriä pitkä, ja sen jokilaakso on pyöräilijöiden suosiossa.

Reinin merkityksestä rajajokena voi lueskella tuolta. Se antaa sille aikamoisen paikan Euroopan historiassa.

Suomi ja Sveitsi

Sveitsi on paikoitellen kovin suomalaisen näköinen. Osa kerrostaloista on samannäköisiä kuin suomalaiset 1950-luvun kerrostalot. Oma talomme on kuin Herttoniemestä, tosin Suomessa ei varmaan ympättäisi alumiiniprofiilista parvekkeita vanhaan taloon. Käytännöllisyys tuntuu menevän tyylin edelle. Paitsi niissä vanhoissa puurankataloissa, joita on entisöity ja kalkittu ikiaikaiseen tyyliin.

Paikallisilla ihmisillä on samoja tyylejä kuin suomalaisilla. Ketjutaskuisia farkkuhevandereita notkuu eteenpäin kaupungilla bänditeepaidoissaan, ja heidän silmälasinsa ja joskus hiuksensakin ovat kovin pohjoismaista väriä ja mallia (tai toisinpäin). UK:ssa tätä lajia näki harvemmin.

Naiset värjäävät hiuksiinsa samanlaisia vahvoja punaisia kuin kotimaassa, tosin ilmiö ei ole aivan yhtä yleinen. Brittinaisethan pääasiassa vaalentavat hiuksiaan. Ja useimmilla täkäläisillä naisilla on matalat kengät. Tässäkin suhteessa Englanti ja Hollanti ovat keskenään samantyyppisiä - naisellisuutta kirjaimellisesti korostetaan.

Voisikohan suomalaisten vuosisatainen kiinnostus saksalaiseen kulttuuriin olla tuottanut tällaisia samanlaisuuksia, vai onko kyse sattumasta? Mistähän näkisi stipendiaattien ja vaihto-oppilaiden kohdemaita viimeiseltä sadalta vuodelta? Kävivätkö esimerkiksi arkkitehdit vielä 1930-luvulla Saksan suunnalla? Mitä tulee populaarimusiikin lajeihin, havainnot saattavat selittyä myös asuinkaupunkien eroilla. Silti olen sitä mieltä, että hevi on Keski-Euroopassa salonkikelpoisempaa kuin Englannissa.

Laatikoita riitti

Tältä näytti juuri ennen muuttoa.

Hei hei Hollannin koti!

Kaunis kiitos

Tässä pari kuvaa Hollannista, jota saimme muutaman kuukauden ihailla lähietäisyydeltä.

Tasapuolisesti

Tämä merkki oli yleisen vessan ovenpielessä. Vessaa saavat siis käyttää kaikki, eivät vain ne, jotka muistuttavat miehenmerkkiä ;)

Murheenkryyni

Jos joltain suomalaiset olette välttyneet niin näiltä pahuksenmoisilta yksityisiltä terveysvakuutuksilta. Ensinnäkin ne ovat kalliita. Sveitsissä menee kuukaudessa yli 200 euroa per nenä pelkkään terveysvakuutukseen. Hollannissa meni vain 100 euroa naamari. Tosin 230 euroa on kuulemma edullinen!

Toisekseen niiden vertaaminen on työlästä. Toki vakuutusyhtiöt tarjoavat esitteitä, mutta osa listatuista palveluista on aika kryptisiä alaa tuntemattomille. Tai ylipäätään ulkomailta muuttaville. Esimerkki: erään yhtiön perustason vakuutuksessa määritellään sairaanhoito näin: "general ward in hospitals as per hospital list of canton of residence". Oookei. Mitä yleinen hoito sitten onkaan. Hyväksyttyjen sairaaloiden listan löytänee jostain. Toisaalta esitteet ovat englanniksi, mikä mielihyvällä merkille pantakoon.

Vaikein asia on kuitenkin vielä edessä. Pitäisi pystyä listaamaan kaikki aiemmat toimenpiteet, myös hoitaneen lääkärin nimi. Jos siis joku poisti luomen olkapäästä 20 vuotta sitten, niin nyt sitten lääkärin nimi muistinsopukoista listalle. Ilmeisesti sveitsiläiset kirjaavat kaikki sairaustapahtumat johonkin huolella säilytettävään listaan.

Älkää vaan luopuko julkisesta terveydenhuollosta! Miettikää, millaiseen pulaan joutuvat ne, joilla ei ole varaa laittaa kahtakolmeasataa kuussa terveysvakuutuksiin.

 

Viikon 6 esine

Hollannissa ON polkupyöriä. Niitä on lähes jokaiseen kanavasiltaan kiinnitettynä, niitä on kauppojen edessä, ja niitä on kaksikerroksisissa pyöräparkeissa asemilla. Suurin osa on vanhanmallisia vaihteettomia kulkupelejä, ja osassa on lasten kuljettamista varten iso vanerilaatikko edessä. Joskus näkee uusia, tuhtirunkoisia vaihdepyöriä, vieläpä sähköpyöriä, joiden moottori avittaa pidemmällä matkalla. Useimmiten pyörät ovat vanhoja, ja ne rahisevat tai kolisevat ohi suhatessaan. Pyörät muuttuvat ikääntyessään myös taiteeksi, tarkoituksella tai tahattomasti.

 

Tärkeintä on julistaa voittaja

Ulkona on kirkas talviaamu, puut kimaltavat huurteessa, ja pakkasta on -9C. Kylmää säätä on ollut koko kulunut viikko, ja ensi viikkokin on ilmeisesti yhtä kylmä.

Vaikuttaa siltä, että hollantilaiset pääsevät tänä vuonna pitkän tauon jälkeen luistelemaan perinteisen maratoninsa Elfstedentochtin. Vaikka luistelutapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1909, se on pystytty pitämään vain viisitoista kertaa, edellisen kerran 1997. Sen verran harvinainen on kova talvi - jää ei ehdi normaalisti jäätyä riittävän kantavaksi kestämään tuhannet luistelijat, jotka haluavat kiertää yksitoista kaupunkia 200 kilometrin matkalla.

Mielenkiintoinen yksityiskohta kilpailun historiassa on se, että johdossa olevilla oli ennen tapana luistella yhdessä maaliin, siis käsi kädessä niin, että molemmista tuli voittajia. Tapa kiellettiin. Vuonna 1956 voittajaa ei julistettu lainkaan, koska peräti viisi luistelijaa ylitti maaliviivan yhdessä. Tärkeintä ei siis ole osallistuminen vaan voittaminen...

Ja mitä kertoo Hollannista se, että naiset ovat saaneet osallistua vasta vuodesta 1985? Edelleenkään he eivät saa palkintoja ;) .

Matkavinkki vakavamielisille

Katso kuva! Nyt nimittäin tässä blogissa sellainen on! Näkymä Haagista, olkaa hyvä.

Haagin keskusta on omintakeinen. Sitä leimaa matalien perinteisten korttelien ja upouusien pilvenpiirtäjien yhdistelmä keskusaseman lähellä, ja osa vanhoista rakennuksista on varsin brittihenkisiä. Muistaakseni tiiliä vietiin Alankomaista Englantiin muutama vuosisata sitten, joten mikäs ihme se samanhenkisyys sitten... Osa vanhoista taloista on todella erikoisia, joten katseltavaa riittää. Kanavia on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin Amsterdamissa.

Tajusin vastikää, että suosittelisin tätä kaikista Hollannin kaupungeista lomakohteeksi. Yli 40-vuotiaat, älkää menkö Amsterdamiin! Menkää Haagiin. Sieltä on vieläpä lyhyt matka moneen muuhun kiinnostavaan kaupunkiin, kuten Rotterdamiin ja Leideniin. Merikin on lähellä - Scheveningenin kaupunginosaan pääsee ratikalla.