Esinetarinoita

Heidän vihreytensä

Meinasin sanoa, että joka kevät puiden vihreys tuntuu yhtä hienolta. Mutta se tuntuu itse asiassa joka vuosi entistä hienommalta. Iän myötä elämää ja sen merkkejä osaa arvostaa aiempaa syvemmin. Kun seuraa läheisten ikääntymistä tai oman kehon rappeutumista, kaikki kasvava, liikkeessä pysyvä ja kukoistava näyttää ihmeeltä. Että vielä kerran luonto ponnistaa talvea vastaan. Että taas saatiin lehdet kasvatettua ja kukat auki.

En yhtään ihmettele, että jotkut aiempien vuosituhantien jumaluudet liittyivät luontoon ja että vuodenaikoja juhlittiin. Keskikesä - se todella on upea. Ja talven pimeyden taittuminen todella ansaitsee huomiota. Muinaisiin juhliin pitäisi ehkä paneutua entistä tarkemmin ja lainata sieltä tapoja omaan ajanviettoon.

Tulevaisuus 2030 on biotalouden

Tulevaisuusselonteon ennakointivaihe on menossa. Mukaan on toivottu kansalaisten blogikirjoituksia, tässäpä siis vastaus viikon kysymykseen "mitkä ovat Suomen kasvun lähteet".

Mikä kysymys... Onko kyse talouskasvusta vai henkisestä kasvusta? Maanahan Suomi tuskin kasvaa, siis siirtää rajojaan. Siispä rajaan hieman. "Mitkä asiat kasvavat ja kasvattavat Suomen taloutta?"

Suomessa on pohdittu biotaloutta tai bioyhteiskuntaa erityisesti vuoden 2010 hujakoilla, jolloin valmistui biotalousaiheisia raportteja ( Kohti biotaloutta on varsin mainio). Biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä siten, että uusiutumattomien materiaalien ja energianlähteiden käyttö voidaan vähitellen lopettaa. Kyse on siis isosta siirtymästä: fossiilitaloudesta biotalouteen, ellei peräti biokauteen. Näin haitalliset ilmastonmuutosta kiihdyttävät päästöt saadaan kuriin ja hupenevat luonnonvarat korvattua ekologisemmilla vaihtoehdoilla. Kuka tällaista voisi vastustaa?

Tällaiseen muutokseen tarvitaan vaikka mitä: uusia asenteita ja ajatuksia, keksintöjä ja kokeiluja, paljon tutkimusta ja tuotekehitystä, monenlaista monenkeskistä yhteistyötä ja tietysti biotalouspolitiikkaa. Biotalousstrategiaa on myös kaivattu. Sitä ehdotettiin jo 2010 raporttien johtopäätöksissä. Ehkä sellainen pian saadaan.

Valtiojohtoinen politiikka ei tietenkään ole ainoa muutosta aikaansaava juttu. Biotalouteen johtavia innovaatioita tehdään tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä. Ja asiakkaat ostavat näitä tuotteita (silloin kun on kyse kaupallistettavista innovaatioista). Missään nimessä ei kuitenkaan voida ajatella, että pelkkä asiakkaiden kysyntään vastaaminen auttaisi biotaloutta eteenpäin. Yksittäisen kuluttajan on hankala mieltää, mikä kaikki on biotaloutta, vaikka osa siitä onkin vanhaa tuttua, vaikkapa kestävästi hoidettua maataloutta. Biotalous on pitkälti tuotannollinen asia, siinä on kyse prosesseista, ainekierrosta sekä uusista raaka-aineista ja energiamuodoista.

Ilman yhteistä, politiikkana ilmenevää tahtotilaa biotalous ei siis tapahdu. Biotalouden pitää olla kaikkien asia. Sen pitää olla ennen kaikkea tulevaisuusselonteon asia.

Huono ajoitus

Juuri eilen meillä rajattiin asennushiekka-alue puulaudalla. Lautaa maahan kiinnittävät vaarnat eivät olleet kovin sievät, hieman liian korkeatkin, mutta pääasia että hiekka on paikallaan. Ja nyt sitten löysin Kekkilän tuotteen, joka olisi ajanut saman asian helpommin ja kauniimmin - joskin varmasti myös kalliimmin ja epäekologisemmin.

Kävelymaisema

Hyvää pääsiäistä!

 

Näkymiä

Tältä näyttää maaliskuu Pohjois-Sveitsissä. Hauska seurata viinitarhan vuotta, syksyllä saan kuvia rypäleistä!

Noilla portailla voisi saada sykkeen ylös ja rasvaprosentin alas.

Oi puita

Jatkan mahdottoman epävisuaalista linjaani ja näytän teille kuvan, jos vain viitsitte seurata tätä linkkiä.

Muuton jälkeen minulla on ollut ikävä Englannin metsiä, ja tämä kuva alleviivaa sitä ikävää kyllä hyvin.

Rätti turisee

Aika rientää. Vuosi Englannissa on kulunut. Oli ajatuksena pitää pienet kestit merkkipäivän juhlistamiseksi, mutta koko ajan on joku reissussa, joko isäntä, emäntä tai kutsuttavat vieraat. Kuninkaalliset häät saatiin kuitenkin juhlittua työnteon lomassa, mutta vappu meni ihan ohi. Ei ollut iso menetys. Olen aina pitänyt joulusta ja juhannuksesta enemmän kuin vapusta, niissä on ajantaittumisen taikaa, ja valoa juhlitaan molemmissa. 

Nyt juuri juhlin ahkeruutta. Söin tukuisan palan suklaata jälkiruoaksi sen kunniaksi, että takapiha alkaa pian näyttää tarpeeksi oikealla tavalla vihreältä. (Rikkakasvit ja sammal ovat väärää vihreää tässä yhteydessä.) Tosiasiassa tarvitsin suklaata siksi, että olen aivan rätti: urakoin huomaamattani kolme tuntia. Sitä sanoisin flow-tilaksi - nyt sopisi työntutkijoiden tutkia. Kaiken huipuksi tiiraan koko ajan ovien läpi, josko menisin vielä hieman ruokkimaan pensaita. Viimeisetkin kuivat tammenlehdet sivuun penkeistä, ja uutta kompostia maan sekaan. 

 

Luulen, että tämä maanmöyriminen on tullut jäädäkseen. Hyvästi Ullanlinna, terve mikä-tahansa-multava-tontti-metron-varrella. Siis jos Suomeen palataan. 

Cheers!