Esinetarinoita

Esinesuhteiden koomisuudesta: Eddie Izzard

 
Tätä tekstiä kuuntelee useankin kerran.

Viikon 49 esine

Kikkailen hieman, koska en halua kirjoittaa pakkasen vaatimista toppavaatteista ja muusta sääajankohtaisesta. Viikon esine on virke, joka ei tietenkään oikeasti ole esine. Se on kuitenkin ajattelumme kohde, siis objekti, siis kierolla tavalla esine.

Kertokaa mitä tämä tarkoittaa?

"Maaseudun maankäytön tulee olla johdonmukaista ja edistettävien käytäntöjen ajantasaisia mahdollistaen uusimpien teknologioiden ja maaseudun erityisluonteen huomioon ottavien ratkaisujen edistämisen, jotka ovat erilaisia kuin keskuksissa." Maaseutupoliittinen toimenpideohjelma 2012-2015 (2012)

 

Viikon 15 esine

Tämän viikon esine on byrokratiakansio, johon olen koonnut Hollannin ajan asiapapereita. En viitsi sanoa enempää. Onneksi tämänkertainen hakutehtävä oli helppo.

Euroopan ytimessä, osa 3

Sveitsin paikkaa keskellä Eurooppaa alleviivaa paikallinen kielikirjo. Maan viralliset kielet saksa, ranska, italia (ja retoromania) ovat naapurimaiden kieliä, joskin saksansukuiset alemannimurteet ovatkin olleet "alkuperäisen" Sveitsin muodostaneen vanhan valaliiton kieliä. Sveitsinsaksassa on kuitenkin ranskansanoja seassa, täällä esimerkiksi kiitetään sanalla merci.

Hyvän käsityksen paikallisen saksan vaikeudesta saa Wikipedian Schwyzerdütschiä esittelevältä sivulta, jolla on myös hyvä kartta eri kielten maantieteellisestä osuudesta Sveitsissä. Se että isoja kieliä on käytössä kolme, selittää sitä, ettei englanti kaikilta luonnu lainkaan sillä tavalla kuin esimerkiksi Pohjoismaissa. Kapasiteetti lienee käytetty omiin kieliin. Toisaalta saksaa osaamaton voi sitten pankissa tai postissa ottaa ranskan tai italian käyttöön. Olen kokeillut :)

 

Mitä tein tänään

Piipahdin tänään Winterthurin keskustassa viemässä allekirjoitetun huonekalutilauksen. Kyllä, se piti allekirjoittaa, jotta viitsivät kasata valitsemani vaatekaappiosat. Ensi viikolla maksan tilauksen verkkopankissa. En tiedä, miksi maksua ei voitu ottaa heti, ehkä siksi että myyjä halusi rauhassa varmistaa, että vaatekaappiin tulevat kaikki tarvittavat osat. En siis jäänyt myymälään odottelemaan suunnittelun valmistumista, siksi paperien postittelu ja allekirjoitus.

Kauppakäynnin jälkeen söin lounaan katukahvilassa ja katselin ohikulkijoita. Oli talvisaappaita ja takkeja, vaikka lämpötila lienee jossain kahdenkymmenen tuntumassa. Oli pieniä ja suuria koiria (kissoja näkee keskustan ulkopuolisilla asuinalueilla, niitä tuntuu olevan joka talossa). Fillareita ei näy paljon aivan keskustassa, eikä autojakaan, koska vanha kaupunki on kävelyaluetta. Toki huoltoliikenne pääsee sinne.

Pohdin, millaista muutama sata vuotta vanhoissa taloissa mahtaa näyttää sisällä. Alakerrassa kaikilla on myymälätila, mutta ilmeisesti useimpien talojen ylemmissä kerroksissa asutaan. Onko jollain peräti neljä kerrosta omassa käytössä, vai jaetaanko suurempia taloja huoneistoiksi? Moni liikehuoneistokin on kiinnostavannäköinen, varsinkin se kultasepänliike, joka on myös paja. Kello- ja koruliikkeitä on paljon, vaatekaupoista en sen sijaan oikein saa tolkkua, mihin pitäisi mennä ostoksille. Kenties on jokin tavaratalo vanhankaupungin ulkopuolella. Vai Zurichissäkö täkäläiset shoppaavat?

Lounas oli erikoinen - porkkanavaniljakeittoa. Oli oikein mustia pilkkuja pinnassa, aitoa vaniljaa siis. Tarjoilija osasi hyvin englantia, mikä yllättää joka kerta silloin harvoin kun niin tapahtuu. Hänellä oli kunnon aksenttikin, kuulemma Irlannissa hankittu. Valittelin Schwizerdütschini puutteita, en osaa sanoa kuin Grüezi mitenand.

Kotiin kannoin taas erän vihanneksia. Postilaatikossa odotti työläitä hollanninkielisiä kyselyitä muutosta - arvonlisäveroa kantava toimisto on havainnut, etten ole maisemissa enää. Noh, ei kun vastausta laatimaan.

Kotona historiassa

Nyt on käsissä kirja, joka mykistää. En voi olla kadehtimatta sen kirjoittajaa, joka on tehnyt huolellisen taustatyön ja vielä kirjoittaa niin rikkaasti, että tekee mieli kirjoittaa lauseita ylös. Välillä on pakko tarkistaa sanoja sanakirjasta, sen verran laaja on tekijän sanavarasto.

Kyseessä on Bill Brysonin At Home. A Short History of Private Life (2010). Kirja katsoo historiaa kodin vinkkelistä, nimenomaisesti kirjailijan oman talon kautta, mutta tulee käsitelleeksi kaikenlaisia menneitä tapahtumia. Alkulukuun on mahdutettu muun muassa Lontoon maailmannäyttely 1851, koska sitä kautta voidaan puhua ikkunalasista, joka taas liittyy kotien muutokseen samoina vuosina. Ennen 1800-luvun puoliväliä ikkunoita verotettiin, samoin lasinkäyttöä yleensä, joten köyhälistö asui pimeissä taloissa - ei ikkunoita. Miettikää sitä. 

Odotan mielenkiinnolla jatkolukuja.  

SIF

Toiminimeä valitessani mietin toki myös sen lyhennettä, joskaan se ei ollut pääasia vaan eräänlainen sivutuote. Sundell Insight Foresight on SIF. Domainia en tuolle lyhenteelle saa, joku muu on ehtinyt. Mutta on SIF myös aika monen muunkin asian lyhenne, kuten lyhennelista kertoo.

Hauskaa on sekin, että äsken huomasin Sifin olevan norjalaisissa jumaltarustoissa maan jumalatar. Englanninkielinen Wikipedia kertoo tästäkin aiheesta enemmän kuin suomenkielinen.

Kulutusaakkosia: kampaamo

Tänään oli varsinainen miniseikkailu. Kulutin palveluja ja kemikaaleja: kävin ensimmäistä kertaa kampaajalla Englannissa. Ja sehän oli erilaista se.

Ensinnäkin, täällä asiakasta on vastassa usea tekijä. Hiukset värjää eri ihminen kuin leikkaa, eli kaksi ammattilaista mainitaan ihan nimeltä varauskortissa. Näitä ammattilaisia on viittä eri osaamistasoa ainakin Tony&Guyssä, joiden palveluita tänään ostin. En tiedä, mille tasolle tekijät sijoittuvat, enkä tiedä onko korrektia kysyä. Heidän lisäkseen oli erikseen hiustenpesijä, joka irrotti foliosiipaleet hiuksista ja laittoi myös lisäsävyn, jolla korjattiin vaalennuksen tulosta. Ja kassassa on sitten vielä eri ihminen.

Oli hauska tarkkailla nuorten naisten muotia. Miltei kaikki kampaamon työntekijät nimittäin olivat varsin nuoria naisia. Kolmella neljästä oli mattamaiseksi vaalennettu 80-lukuhenkinen bobby. Olikin helppoa saada oma kampausidea perille, kun mallikappaleita oli itse tekijöissä ;) Sen sijaan en aio ottaa mallia superlyhyistä minihameista.

Hankalinta reissussa oli ymmärtää kampaamotermejä. Laitetaanko z vai y? Onko ennen ollut x? Ei kuulkaa mitään havaintoa. Lisäksi värintekijällä oli varsin rapsakka aksentti, joka selvästi poikkesi muista.

Mutta nyt minulla on siis vakitekijät, joille varaan seuraavankin ajan. Taas yksi arkinen askel otettu.

Esineet pääosassa

The British Museum esittelee esinekokoelmansa avulla maailmanhistoriaa. Aivan mahtava sarja. Suosittelen.

On myös hauska kuunnella ohjelman kieltä ja painaa mieleen hyödyllisiä ilmaisuja. Kielikurssi parhaimmillaan.

Rakentajan sanakirja - tai sitten ei

Nämä rakentamiseen liittyvät sanat kutkuttavat mielikuvitusta:

• alahaltiapalkki
• puhallusvilla
• kylmäsilta
• kaakeliluja
• kattotuoli
• saunapallo

Alahaltiapalkki viittaa palkkiin, jota talon haltijatonttu kannattelee sokkelin sisällä. Eräänlainen staattinen Sisyfos, joka sinnikkäästi pihisee palkkinsa alla. 

Puhallusvillasta tulee mieleen kypsää voikukkaa muistuttava tuote, josta villa kevyesti hönkäistään irti. Kylmäsillalle en haluaisi astua. Kaakeliluja kävisi adjektiivista - kyllä on kaakeliluja kundi. Kattotuoli on taivaanrannanmaalareiden unelmaesine - sieltä näkee kauas. Kelpaisi minullekin.

Saunapallo - en osaa päättää, onko kyseessä muovilelu vai harvinaisen tuhtilihainen kanssasaunoja.