Esinetarinoita

Kotona koronaa jarruttamassa

Otetaanpa blogi uudelleen käyttöön. Onhan tässä aikaa vierähtänyt sitten viime kirjoittaman, mutta sellaista se on. Ehkä tavoitan vielä jotkut teistä.

Kotiin linnoittautuminen koronaviruksen takia muuttaa katsantoa moniin arkisiin juttuihin. (Tartuntaa ei epäillä, mutta kotoilu on nyt kaikille hyödyllinen ratkaisu. Itse asiassa tämä on todella kivaa. Ikään kuin ikuinen lauantai-iltapäivä, paitsi hieman tuottavampi.)

Moniin kodin esineisiin (ja ihmisiin, jos sellaisia on) tulee paljon läheisempi suhde. Astiat pääsevät esille, koska kaikki ateriat syödään kotona, ja jääkaappia auotaan tämän tästä. Astianpesukoneella on tähtirooli! Se saattaa olla koti-ihmisen paras apulainen heti imurin ja pyykinpesukoneen jälkeen. Pyykkikone on kyllä ehdoton ykkönen, koska muut siivoustoimet vielä menisivät moottoritta, jos niikseen tulisi. Käsinpyykkääminen on aika raskas idea.

Vaan mitäpä olisi koronakaranteeni tai leppoisa sosiaalinen etäisyys ilman nettiä ja päätelaitetta? Miettikääs. Vain kirjat, maisema ikkunasta ja te. Miltä tuntuisi? 

Tavoitteita

Voisiko elämässä ottaa tavoitteekseen, että asuu kauniin oven takana? Niitä tuntuu riittävän Pinterestissä. Kuvia tunnelmallisista kirjastoista on vieläkin enemmän, ja niissä on toisinaan radikaaleja ratkaisuja. Joskus ovet ja kirjastot kohtaavat.

Kevätsiivoa

Tulihan taas todistettua, ettei kaupunkikeskustan ilma ole puhdasta. Pesin nimittäin parvekekalusteen. Vuodessa oli penkin pintaan kertynyt sakea musta pöly, joka oli tiukasti kiinni puun syissä. Parvekkeen lattian ritilälaatat ovat varmaan aika toivoton siivouskohde, joten teen ne myöhemmin ja pienissä erissä. Ikkunat, niitä en edes ajattele vielä.

Tämä on kuitenkin pieni hinta kaupungin palveluista ja talomaisemasta. Mikä on ihmisen asuessa, kun kaikki on kävelymatkan päässä. Eikä mihinkään menoon kulu kymmeniä minuutteja, niin kuin Helsingissä.

 

Ruotsalainen kaupunkikoti

Valkoinen väri tuntuu myyvän Ruotsissa. Moderni selkeys myös.

Esinesuhteiden koomisuudesta: Eddie Izzard

 
Tätä tekstiä kuuntelee useankin kerran.

Viikon 41 esine

Onpa vaikea hahmottaa tätä viikkoa. Keskenkin vielä. Tosin toisinaan tietää jo alkuviikosta, mikä on keskeistä.

Viikon esine ovat korvatulpat, joita minulla ei ole. Niille olisi ollut käyttöä pariinkin otteeseen, sen verran eloisaa on eräiden naapurien huvielämä.

Viikon 39 esine

Taas miltei lipesi viikko käsistä blogimerkinnättä. Ja joku esine? En ole ehtinyt pohtia tämän arkirupeaman materiaalisia edellytyksiä. Mutta arvotaan viikon esine. Se on mikroaaltouuni. Heia heia mikroaalloille.

Viikon 36 esine

Jaaha, viikko on melkein mennyt. Jospa esine olisi tällä viikolla se pieni kattila, jossa teen melkein kaikki ruoat ja joka siksi pitää pestä aina heti käytön jälkeen. Minikeittiössäni ei tietenkään ole astianpesukonetta saatikka tilaa lukuisille kattiloille. On muuten loppujen lopuksi aika vaivatonta tällainen elämä. Kummasti tulee myös syötyä astioitta eli esimerkiksi voileipien ohessa vihanneksia ihan sellaisinaan. Ruokakulut ovat minimaaliset - keittiöinnostus on aika kallis harrastus, huomaan.

Tällaisista mikroaiheista pitäisi piakkoin ponnahtaa yhteiskunnallisiin teemoihin. Olen tehnyt muutaman muistiinpanon isompia kirjoituksia varten, mutta toistaiseksi ei ole ollut aikaa tehdä niitä valmiiksi.

Viikon 17 esine

Tällä viikolla keskeisessä roolissa ovat avaimet. Otin aamulla mukaani kaksi Sveitsin kotiavainnippua, koska annan toisen niistä talteen paikkaan, josta se saadaan tarvittaessa. Tarvittaessa tarkoittaa tilannetta, jossa niitä jostain syystä ei ole itsellä mukana. Kotiin avaimet eivät voi jäädä, koska ovi pitää lukita niillä. Aika kätevää, itse asiassa.

Avaimista on kyse myös huomenna, jolloin vastaanotan Helsingin kakkoskodin avaimet. Lisää uutisia myöhemmin ;)

Viikon 16 esine

Tämä on helppo. Eilen nimittäin saapuivat vaatekaapit. Nyt on reilusti kaksi metriä kertaa kaksi metriä tilaa tamineille, syvyyttä kuusikymmentä senttiä. Vanhat Englannista ostetut kangaspäällisin verhotut kevythyllyt saavat kantaa muuta rompetta. Koko asunto on erinäköinen tämän uudistuksen myötä. Tila on selkeämpi satunnaisten nyssäköiden siirryttyä pois nurkista.

Kaapeista on sikäli turha ottaa kuvaa, että iso valkoinen pinta valkoisessa huonessa ei oikein näytä miltään, ainakaan tuossa valossa, mikä huoneessa vallitsee. Valkoinen väri tekee kuitenkin sen, ettei huone tunnu yhtään entistä pienemmältä, vaikka pinta-alaa lähti vapaasta käytöstä ihan kunnolla.