Esinetarinoita

Latasin tämän

Nyt on tullut julkaisu, joka osuu entisen työelämäni ytimeen. Ja tämän blogin myös. Tutkimus ihmisten esinesuhteista ja niiden muutoksesta. Tämän enempää en osaa sanoa ennen kuin ehdin vilkaista, mitä tutkimus sisältää. On siinä kuitenkin Oskarin laatuleima.

Roskien tie

Joku joskus ihmetteli, miksi jäte kiinnostaa minua. Siksi ettei se ole jätettä vaan raaka-ainetta.

Jäte kiinnostaa muitakin: yhdysvaltalainen huippuyliopisto MIT käytti melko lailla resursseja tutkiakseen jätteiden kulkua. Jätteisiin kiinnitetyt sensorit maksoivat 300 000 USD:a, ja varmaan analyysiin käytettiin usean tutkijan työpanos. Synteesivideo ei pahemmin analysoi vaan piirtää näkyviin yksittäisten roskien matkan maantieteellisesti. Miksi sensoroidut jätteet päätyivät mihin päätyivät, sitä emme tiedä (ellei joku etsi ja löydä tutkimusraporttia, sikäli kuin sellainen tehtiin). Projekti kun tuntuu keskittyvän visualisointiin.

Pääsin tämän jutun jäljille Tekniikka&Talouden uutisesta, johon sain linkin Facebookissa tamperelaiselta ystävältä. Itse tutkimus tehtiin jo 2009. Näin hitaasti kulki tällä kertaa tieto, hitaammin kuin roska.

 

Talteen tämäkin

Jostain syystä en pysty vastustamaan tällaisia kirjoja. Muodin sosiologiaa ja historiaa. Ei nyt juuri liity mihinkään, mutta kyllä se jossain vaiheessa on tarpeen. Viime aikoina on ollut käyttöä muutamalle ammoin hankitulle kirjalle, mikä todistaa hamstrauksen kannattavan. 

Lähiruokalinkkivinkki

Kirjoitin muutaman rivin lähiruoasta Foresight-blogiin.

 

 

Laaduton haastattelu

Olen parantumaton. Aina kun pongaan markkinointitutkijan, tungen mukaan tutkittavaksi, koska haluan nähdä, miten kyseinen tutkimus on tehty. Lauantaina osallistuin Lontoossa erään museon kävijätutkimukseen. Sepä olikin kokemus.

Ensi vaikutelma oli jo aikamoinen: tutkija puhui epäselvästi, ei oikeastaan esitellyt tutkimusta, ei ainakaan odottanut haastateltavan reaktiota vaan alkoi pajattaa kysymyksiä. Haastattelun aikana ilmenikin, että palkkio riippuu suoraan haastateltavien määrästä. Tärkeintä haastattelijalle oli saada paperille jotain. Itse asiassa laitoin hänet korjaamaan pari merkintää vastaamaan sitä, mitä olin sanonut. 

Itse tutkimus oli aivan liian pitkä. Muistaakseni kymmenen sivua oli täytettävää, ja täyttäminen eteni niin, että huonosti englantia sisälukenut haastattelija tankkasi vaihtoehdot monotonisesti ja odotti sitten numeerista vastausta. Yhdessä vaiheessa käänsin lomakkeen toisinpäin ja katsoin vaihtoehdot ja raksin paperiin itse oikeat merkinnät. Tässä vaiheessa tutkija jo ilmoitti toivovansa, että kaikki tutkittavat olisivat niin kuin minä. Tekevät itse. 

Itse tutkimus oli melko hutaistu sekin. Kun museon eri osastoja piti arvioida, muistin tueksi annettiin kuvia. Kuvat nimineen eivät kuitenkaan vastanneet vastausvaihtoehtoja. Ylipäätään kävijä ei välttämättä jäsennä kokemustaan niin kuin näyttelyn rakentajat ovat kuvitelleet. En ollut huomannut kyseisiä osastorajoja lainkaan. Museokäynnin odotuksia kysyttiin kahteen kertaan. Se kyllä saattoi johtua siitä, ettemme edenneet lomakkeella niin kuin piti vaan täytimme sellaisiakin kohtia, joita ei olisi pitänyt.

Lopuksi minun piti vielä arvioida, kuinka haastattelija työnsä teki. Palautteeni ei ollut riittävän suoraa, sen voin sanoa. 

Brittimoraalia kuvannee sekin, että tutkimuksen loppuun on annettava nimi ja osoite. Siksi, että tutkimuksen koordinoija voi soittaa pistokokeita ja tarkastaa, että tutkittava on oikeasti olemassa. Muutoin haastattelija saattaisi keksiä vastauksia ja kuitata rahaa per lomake hyvinkin helposti. Pyysin kirjoittaa nimeni ja osoitteeni itse, se nyt vaan on helpompaa niin, mutta haastattelija kauhistui käsialaani ja ilmoitti, että sen tulisi olla luettavaa. Ei muuta kuin paperi ympäri ja hän kirjoittamaan osoitettani väärin. Nimen ehdin laittaa itse. 

Voi kun olisivat keksineet tutkia museokokemusta osallistuen! Antaisivat vieraan kulkea omalla logiikallaan ja seuraisivat, mitkä kohteet vetävät puoleensa ja kyselisivä vaivihkaa kokemuksia vierailun aikana. Kyllä ne voi silloinkin koodata numeroin, jos välttämättä haluaa edistää kvasitieteellistä kvanttitutkimusta. Oleellisempaa olisi kuitenkin saada selville, mistä vieras piti ja mitä hän ehkä haluaisi lisää. 

Pitäisiköhän soittaa museolle ja ehdottaa seuraavalle tutkimuskierrokselle hieman toisenlaista otetta?

 

Mennyt kieroilee takaisin

Elämähän on spiraali, sanoivat hömppäallergikot mitä tahansa. Menemättä sen syvemmin itämaisiin aikakäsityksiin voin kuitenkin todeta, että kuluttajatiedon parissa ollaan taas. Tosin iso osa kaupallista kuluttajatutkimusta on kallellaan tulevaisuuteen, koska yrityksiähän ei periaatteessa kiinnosta, mitä ja miksi ihmiset ostivat viime vuonna vaan mitä he ostavat ensi vuonna. Tällaisesta aikajänteestä kirjoitan pikapuoliin, kunhan nyt ensin kahlaan läpi Helga Dittmarin kirjan kulutuskulttuurin suhteesta identiteettiin ja hyvinvointiin.   

 

Mielenkiintoinen konferenssi kulutuksen tulevaisuudesta

Tampereella pidetään reilun vuoden kuluttua kiinnostava konferenssi, jossa luodataan kulutuksen tulevaisuutta. Vastuullisen kuluttamisen lisäksi Future of the consumer society -konferenssi käsittelee myös tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä. Nyt kaikki ehdottamaan sessioita ja naputtelemaan abstrakteja.

Olen puritaani, todistetusti

-edit: linkki kuntoon -

Ikean hauska snobi-testi väittää minusta seuraavaa:

"Arki on ruma sana, joten sehän ei sovi sinulle. Kotisi on steriilejä, pelkistettyjä linjoja, jotka eivät ole muuta kuin suodattimia sisällöttömään elämääsi. Vaatekaappi pullollaan mustaa, ja viikossa ravaat vähintään kuudessa näyttelyssä. Ajatuksesi rentoutumisesta on terveysdrinkki ja piipahdus yksityisellä kuntosalilla. Ja kun oikein innostut pitämään hauskaa, suuntaat illalliselle sushiravintolaan haikukirja seuralaisenasi."

Minut diagnosoitiin puritaaniksi. Hmm. Saattaapa olla noinkin.

Testin voi tehdä osoitteessa. (via)

Ensimmäinen meemini (ja viimeinen)

No niin, vihdoinkin meemi, johon on pakko osallistua. Kulutusjuhla ja Marjut inspiroivat tähän.

[ ] akvaario

[x] arabian astioita

[ ] arkkupakastin

[x] astianpesukone
[ ] autotalli
[x] digiboxi

[x] digikamera

[ ] digitaalivaaka

[ ] dvd-soitin

[ ] epilaattori

[ ] farmariauto

[x] henkilöauto

[ ] hiirimatto

[x] hiusten kuivain

[ ] höyrysauna

[x] iittalan astioita

[ ] ilmakiharrin

[ ] ilmakitara

[ ] ilmankostutin

[ ] jenkkisänky

[x] kahvinkeitin

[x] kahvipannu

[ ] kannettava dvd

[x] kannettava tietokone

[ ] keittiövaaka

[x] kenkäteline

[ ] kerrossänky

[ ] keskuspölynimuri

[ ] kirkasvalolaite

[ ] kopiokone

[ ] kotiparturi

[ ] kotiteatteri

[ ] kottikärryt

[ ] kuisti (terassi)

[ ] kuivausrumpu

[ ] kultaisia koruja

[ ] kuntolaitteita

[x] kylpytakki

[x] laajakaista

[ ] lankapuhelin

[ ] langaton hiiri

[ ] leipäkone

[ ] leivänpaahdin

[ ] lemmikkieläin

[ ] litteä tietokonenäyttö

[x] luistimet

[ ] maasturi

[x] matkapuhelin

[x] mikroaaltouuni

[ ] moottorikelkka

[ ] moottoripyörä

[ ] mp3-soitin

[x] musiikkisoitin

[ ] navigaattori

[ ] oma ranta

[ ] omakotitalo

[x] ompelukone

[ ] pakettiauto

[x] partakone

[x] parisänky

[ ] parveke

[x] pelikone (esim. Play Station)

[x] polkupyörä

[x] polttava cd-asema

[x] porakone

[ ] poreallas

[x] pyykinpesukone

[x] pölynimuri

[ ] pöytätietokone

[ ] rappuset

[ ] rikkaimuri

[ ] rullaluistimet

[ ] salarakas 

[ ] sauna

[x] sauvasekoitin

[x] silitysrauta

[x] skanneri

[ ] suihkulähde

[ ] sukset

[ ] suoristusrauta hiuksille

[x] sykemittari

[x] sähköhammasharja

[x] sähkövatkain

[x] sälekaihtimet

[x] takka

[ ] taulutelevisio

[x] tauti

[x] teepannu

[ ] tekohampaat

[ ] tietokonepöytä

[ ] traktori

[x] tulostin

[ ] uima-allas

[ ] ulkorakennus

[ ] ulkosauna (mökillä)

[ ] useampi televisio käytössä

[ ] vapaa-ajan asunto

[x] vedenkeitin

[ ] vene

[ ] verenpainemittari

[ ] vhs-videonauhuri

[ ] videokamera

[x] viinaa

[ ] villamatto

[ ] vohvelirauta

[ ] voileipägrilli

[ ] vuodesohva

[ ] web-kamera

[ ] wokki-pannu

[ ] yleiskone

[ ] yläkerta

Aika vähän loppujen lopuksi.

Kokeellisia ympäristöjä

Olin tänään työpaikan pikkujouluissa. Ne pidettiin kierrätyskeskuksessa. Aivan. Katselimme esineitä sillä silmällä. Se kun on toimenkuvamme.

Kaiken kaikkiaan yritysten juhlia voisi pitää mitä oudoimmissa ympäristöissä. Miten olisi junanvaunu, vesitorni tai rekan kontti? Satama? Ei kuitenkaan laiva, niitähän on nähty. Sieltä kun ei edes pääse yöksi pois.