Esinetarinoita

Voimallisen otteen puolesta

Viime päivinä on tullut muutamaan otteeseen juteltua kavereiden kanssa tekemisen intensiteetistä. Tuntuu vaihtelevan kovasti: joillain on laimea ote elämään, jotkut paahtavat suurin tuntein. Siltä väliltä on väkeä sitäkin enemmän. Kaikki sallittakoon. Silti on rasittavaa päätyä työpajaan, jonka fasilitoijilla tuntuu olevan tavoitteenaan pitää työtapa mahdollisimman pienenä ja kontrolloituna. Ikään kuin tehtäisiin kuiskaamalla. Pidetään mieto hymy huulilla, kun artikuloidaan yliharkittuja lauseita. Muovia, sanon minä. Tai beessiä.

Tämän kautta tuli mieleen Björkin biisi Violently happy. Nimessä on jotain erinomaisen osuvaa. Itse biisi on yllättävän kontrolloitu tekstiin verrattuna. Tai ehkä juuri siksi. 

Erilaista elämää

Tuntuuko että on tylsää? Onko liikaa rompetta nurkissa? Etkä oikein jaksa harjoitella (mitä se sitten onkaan, mitä sinun pitäisi harjoitella)? Katsopa tämä video. Joillakin on motivaatiota.

 

Viikon 23 esine

Niinpä siinä pääsi käymään, että viikkonumeroiden seuranta ei ollut ihan kohdallaan toukokuussa. Macin kalenterissa ei ole niitä, ja luotin aiempien postien antamaan linjaan. Lisäksi unohdin yhden viikon kokonaan :)

No, nyt viikolla 23 keskityn paremmin (todella toivon, että numerointi on oikein tuossa kalenterissa). Juuri nyt keskeinen esine voisi olla kitara, jonka soitolla naapuri viihdyttää pientä itkeskellyttä vauvaansa. Ja naapureita.

 

 

Suomi ja Sveitsi

Sveitsi on paikoitellen kovin suomalaisen näköinen. Osa kerrostaloista on samannäköisiä kuin suomalaiset 1950-luvun kerrostalot. Oma talomme on kuin Herttoniemestä, tosin Suomessa ei varmaan ympättäisi alumiiniprofiilista parvekkeita vanhaan taloon. Käytännöllisyys tuntuu menevän tyylin edelle. Paitsi niissä vanhoissa puurankataloissa, joita on entisöity ja kalkittu ikiaikaiseen tyyliin.

Paikallisilla ihmisillä on samoja tyylejä kuin suomalaisilla. Ketjutaskuisia farkkuhevandereita notkuu eteenpäin kaupungilla bänditeepaidoissaan, ja heidän silmälasinsa ja joskus hiuksensakin ovat kovin pohjoismaista väriä ja mallia (tai toisinpäin). UK:ssa tätä lajia näki harvemmin.

Naiset värjäävät hiuksiinsa samanlaisia vahvoja punaisia kuin kotimaassa, tosin ilmiö ei ole aivan yhtä yleinen. Brittinaisethan pääasiassa vaalentavat hiuksiaan. Ja useimmilla täkäläisillä naisilla on matalat kengät. Tässäkin suhteessa Englanti ja Hollanti ovat keskenään samantyyppisiä - naisellisuutta kirjaimellisesti korostetaan.

Voisikohan suomalaisten vuosisatainen kiinnostus saksalaiseen kulttuuriin olla tuottanut tällaisia samanlaisuuksia, vai onko kyse sattumasta? Mistähän näkisi stipendiaattien ja vaihto-oppilaiden kohdemaita viimeiseltä sadalta vuodelta? Kävivätkö esimerkiksi arkkitehdit vielä 1930-luvulla Saksan suunnalla? Mitä tulee populaarimusiikin lajeihin, havainnot saattavat selittyä myös asuinkaupunkien eroilla. Silti olen sitä mieltä, että hevi on Keski-Euroopassa salonkikelpoisempaa kuin Englannissa.

Yksinkertaista, hyödyllistä, kannattavaa

Lisää tällaisia pieniä mutta mahdottoman hyödyllisiä keksintöjä.

On tuo sana keksintö muuten ihanan raikas kaiken innovaatiopuheen jälkeen. Ja hauska huomata, että kyseisen tuotteen taustalla olevan kurssin tehtävänanto otti huomioon niin tuotannon kuin käyttökokemuksen.

Korvaamattomat ovat vähissä

Olisi hauska pohtia, mitkä kaikki esineet oikeasti ovat arjessa tarpeen. Minkä verran kosmetiikkaa, mitkä vaatteet, entä kirjoja? Joskus tällaisia keskusteluja on käytykin, ehkä Jaikussa tai Qaikussa. Joillekin musiikkisoitin on täysin korvaamaton, toiselle kamera. Itse asiassa tunnen aika monia, joille nuo molemmat muodostavat arkiolemisen perustan heti ruoan ja vaatteiden jälkeen. Koska heidän kuvansa ja kappaleensa ovat enimmäkseen digimuodossa, heidän olemisensa materiaalinen perus on melko pieni. 

Itse en piittaa musiikista. Sen sijaan haluan, että perusarki toimii, eli pitää olla toimiva yhdistelmä mukavia vaatteita, oikeat ihorasvat, almanakka, puhelin, tietokone. Periaatteessa matkalaukullisen pitäisi riittää. Matkalaukku voisikin siis olla se kaikkein tärkein asia! Matkalaukku toimii mittana sellaiselle, joka oikeasti on tarpeellista. Itse asiassa saisin olemiseni helposti mahtumaan yhteen isoon vetolaukkuun. Tällöin on tietysti pitänyt hylätä kirjat, mutta kun niitä ei saisi matkaan kaikkia, niin en ottaisi sitten yhtään. Vaatteita on yhteensä aika paljon, mutta valitettavan usein havaitsen käyttäväni vain muutamaa niistä. 

Entä mitä pitäisi saada tulipalon tullen mukaansa? Ennen ajattelin,että jotkin valokuvat ovat korvaamattomia, tai että joku perintökoru on ehdottoman tärkeä. Tai kirja. Nyt jotenkin niidenkin merkitys on mennyt. Oleellista on saada mukaansa henki. Sanan kaikissa merkityksissä.